Xochitl Leyva-Solano

Zapatisti-itsehallinto on keskeinen osa zapatistiliikkeen vastarintaa ja kapinallista toimintaa.  Itsehallinto sisältää kamppailuihin, hallintoon ja kapinalliseen elämään liittyvät muodot, prosessit ja verkostot, jotka yhdessä muodostavat radikaalin vaihtoehdon vakiintuneelle järjestelmälle ja sen instituutioille.

Zapatisti-itsehallinto nousi Meksikossa sodan aikaan ruohonjuurelta ja poliittisesti vasemmalta. Se käsittää useita näkökantoja.

Vastarinta

Kansallisen vapautuksen zapatistiarmeijan (Ejército Zapatista de Liberación Nacional, EZLN) pitkään kestänyt vastarinta mainitaan Lacandon metsän ensimmäisessä julkilausumassa 1.1.1994: ”Me olemme viisisataavuotisen kamppailun tulos”. Tuolloin EZLN julisti sodan hallitusta vastaan ja kutsui meksikolaiset liittymään mukaan kamppailuun työn, maan, asuntojen, ruuan, terveyden, koulutuksen, itsenäisyyden, vapauden, demokratian, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Vuonna 1994 ELZN myös julkisti 38 kapinallisen kunnan perustamisen, mursi näin armeijan piirityksen ja asettui poliittisesti uhmaamaan hallituksen toimeenpanemaa kapinan vastaista strategiaa.

Hyvä hallitus, omanarvontuntoinen ja kapinallinen

EZNL sai alkuaikoinaan tukea Meksikon perustuslain artiklasta 39, jonka mukaan ”kansalaisilla on ikuinen ja luovuttamaton oikeus muuttaa tai muokata hallintomuotoa”. Tähän artiklaan vetoaminen korostui, kun hallitus osoitti haluttomuutensa toimeenpanna EZLN:n kanssa vuonna 1996 solmittuja San Andrésin sopimuksia. Ilman näitä sopimuksia hallitus ei luonut uutta perustuslaillista kehystä, joka olisi mahdollistanut alkuperäiskansojen itsehallinnon ja itsemääräämisoikeuden harjoittamisen kaikilla aloilla ja kaikilla tasoilla.

Jouduttuaan vastatusten alati vahvistuvan ja laajenevan uuvutustaistelun kanssa zapatistiliike mobilisoi asutusalueilla kutoutuneet itsehallinnolliset käytännöt ja verkostot. Tämä johti zapatistien kapinallisten ja itsehallinnollisten kuntien (Municipios Autónomos Rebeldes Zapatistas, MAREZ), alueiden ja vyöhykkeiden perustamiseen. Kaikki nämä on organisoitu ’noudattamisen hallintotavan’ periaatteen mukaisesti, jossa lähtökohtina ovat 1) Palvella ja olla olematta palveltavana; 2) Edustaa, ei syrjäyttää; 3) Rakentaa, ei tuhota; 4) Noudattaa, ei määrätä; 5) Ehdottaa, ei painostaa; 6) Vakuuttaa, ei kukistaa; 7) Mennä juurille, ei ylätasolle. Nämä toimintaperiaatteet tuovat etiikan takaisin politiikan ytimeen ja nostavat esiin Meksikon poliittisen järjestelmän huonot hallintotavat: korruption, väkivallan ja rankaisemattomuuden.

Asetelmaan, jossa ’kansa määrää ja hallitus noudattaa’ sisältyy pysyviä ’velvollisuuksia’ ja ’velvoitteita’, jotka koskevat sekä kansaa että hallintoa. Viranomaisten valinta tapahtuu yleensä yleiskokouksissa. Eri tasojen viranomaisia ovat itsehallinnon edustajat ja komissaarit, kunnallisten ja alueellisten itsehallinnollisten neuvostojen jäsenet, eri työalueiden koordinaattorit, eri valiokuntien jäsenet sekä hyvän hallintotavan neuvoston jäsenet (Juntas de Buen Gobierno JBG), jotka toimivat jokaisella alueella ja sijoittuvat Caracoles Zapatistas -järjestelmään.

Zapatisti-itsehallinto on järjestäytynyt ’työalueiden’ mukaan. Työalueet vaihtelevat ajan myötä ja ovat erilaisia eri kunnissa, mutta yleensä niihin sisältyvät nämä kysymykset: terveys, koulutus, akroekologia, naiset, maatalous, oikeudenmukaisuus, viestintä, kaupankäynti, kuljetus, hallinto ja siviilirekisteri. Niin työalueilla kuin hallinnon muillakin tasoilla toimet perustuvat rotaatioon, kollektiivisuuteen ja palkattomuuteen. Kaikki toimintaan osallistuvat henkilöt ovat yhteydessä toisiinsa oman olemis-, tekemis-, oppimis- ja poisoppimispotentiaalinsa ja -kapasiteettinsa kautta. Tämä haastaa vallalla olevat sosiaalisen järjestäytymisen ja vallan muodot, jotka perustuvat ihmisten sijoitukseen ja erikoistuneeseen palkkatyöhön.

Radikaali, kaiken kattava ja elämää luova vaihtoehto

Zapatistiliikkeen ruohonjuuritasolta nousevan kannatuksen perusta ovat alkuperäiskansoihin kuuluvat maatyöläiset, jotka viljelevät maata toimeentulonsa ja elämän uusintamisen vuoksi, tuottaen samalla materiaalista perustaa kamppailulle itsehallinnon puolesta. Naisilla on keskeinen asema, samoin kuten maaseudulla ja Maaemolla (Äiti Maalla), elämän luojina ja uusintajina.

Naisten vallankumouksellinen laki, jossa vaaditaan ja vaalitaan naisten poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia sekä heidän fyysistä ja moraalista kokonaisuuttaan, liitti naiset mukaan vallankumouskamppailuun. Lain sisältö olisi ollut merkityksetön, elleivät ruohojuuritason naiset – vuoropuhelussa EZLN:n aseistautuneiden naisten kanssa – olisi nousseet kamppailuun kaikilla osa-alueilla: suhteessaan miehitysarmeijaan, viljelemällä maata omin käsin, ottamalla käyttöön menetettyjä alueita, sosiaalistamalla poikiaan ja tyttäriään yhteiskuntaan, organisoimalla osuustoimintaa, toimimalla itsehallinnollisten koulujen opettajina, terveydenhoitoa edistämällä sekä radio-ohjelmia ja videoita tekemällä. Epäilemättä zapatistikamppailun juuret kasvoivat ruohojuuritason miesten ja naisten kautta. Heidän tuellaan liike sai vahvuutta, joka monelta vallankumoukselliselta liikkeeltä jää puuttumaan. Monet liikkeet eivät ole onnistuneet liittämään kamppailuitaan jokapäiväisen elämän alueille eivätkä ottaa huomioon nais-, perhe-, yhteisö-, kollektiivi- tai kansainvälisyysulottuvuuksia.

Keskeinen, alhaalta tuleva kommentti nykyiseen globalisaatioon

Kaksikymmentä vuotta ensimmäisen ’Zapatista Intergalactic Encounter for Humanity and Against Neoliberalism’-tapahtuman jälkeen pienen zapatistikoulun (Escuelita Zapatista) nuori valvoja Alejandra summasi zapatistien glokaalin (globaalin ja paikallisen) planetaarisen tietoisuuden näin: ”tiedämme, että kapitalistinen järjestelmä tekee mitä se haluaa, he päättävät kuinka hallita ja kuinka meidän tulisi elää, ja juuri sitä me emme halua… me emme kamppaile vain omasta puolestamme… me haluamme vapauden kaikille… zapatisteina emme käytä aseita… käytämme sanojamme, politiikkaamme… me haluamme päihittää järjestelmän, se on ensisijainen tavoitteemme.”

Xochitl Leyva-Solano on altermundista-kollektiivin ja verkoston perustajajäsen ja aktivisti. Hän toimii tutkijana CIESAS Sureste -tutkimuslaitoksessa Chiapasissa Meksikossa. Hän on ollut mukana tuottamassa useita videoita, multimediajulkaisuja, artikkeleita ja kirjoja yhdessä alkuperäiskansojen kamppailuihin osallistuneiden naisten ja nuorten kanssa. Materiaalia hyödyntävät aktivistit, tutkijat ja yhteisöt.

Alkuperäisteksti kirjassa: Pluriverse: A Post-Development Dictionary. Toim. A. Kothari, A. Salleh, A. Escobar, F. Demaria ja A. Acosta. Authors Upfront ja Tulika, Delhi, 2019

Lisälukemista:

EZLN (2016). Critical Thought in the Face of the Capitalist Hydra: I: Contributions by the

Sixth Commission of the EZLN. Durham: Duke University Press

EZLN (2014). Rebeldía Zapatista. La Palabra del EZLN, numerot 1 (helmikuu) ja 3 (syyskuu).

Mexico: EZLN. http://enlacezapatista.ezln.org.mx/2014/02/28/editorial-revista-rebeldia/

EZLN (2013). Cuadernos de texto de primer grado del curso (Ensimmäisen luokan oppikirjat). Mexico: Escuelita Zapatista-EZLN

http://enlacezapatista.ezln.org.mx

http://seminarioscideci.org

http://www.promediosmexico.org

http://www.radiozapatista.org

Kuva: Bindia Thapar. Piirros julkaistu aiemmin kirjassa Alternative Futures: India Unshackled (toim. Ashish Kothari ja K.J.Joy)

Share