Focus on the Global South

Vuosina 2013-2014 Focus on the Global South –järjestö järjesti Filippiineillä, Intiassa ja Thaimaassa keskusteluja alkuperäiskansojen, järjestöjen ja kansalaisliikkeiden kanssa siitä, mitä yhteistä Etelä-Amerikan ’Vivir bien’ –käsitteellä ja Aasian käytänteillä on ja kuinka niitä voitaisiin käyttää vaihtoehtoina neoliberaalille kehitysmallille.

Vivir bien on espanjankielinen sana, joka viittaa Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen tapaan elää. ’Vivir bienin’ (’elää hyvin’) tai ’buen vivirin’ (’hyvä elämä’) käytännöt saattavat olla keskenään erilaisia riippuen kunkin Andien alueen alkuperäiskansan historiasta, sijainnista ja kulttuurista, mutta näiden eroavaisuuksien alla on useita yhteisiä elementtejä, joista on kehittynyt yhteinen käsite.

Monet ’vivir bienin’ taustalla olevat periaatteet voidaan löytää kaikista alkuperäiskulttuureista ympäri maailman. Filippiinien alkuperäiskansat käyttävät eri paikallisia termejä, kuten hayahay, hamugaway ja gumpi-a katubo kuvatakseen ’yksinkertaista elämää’, missä ihmisten elintaso on riittävä, jotta he voivat nauttia elämästä.

Intiassa puhutaan adivasien elämäntavasta. Monissa tapauksissa näille ei ole selkeitä ilmaisuja, mutta ne sisältävät samoja käytäntöjä. Hyvään elämään kuuluvat syöminen, tanssiminen, oman uskon harjoittaminen, työnteko yhdessä, luonnosta ja vanhuksista huolehtiminen, luovuuden osoittaminen, kuunteleminen, toisten kunnioittaminen… ja kuoleminen.

Adivaseille, sana adivasi ei tarkoita vain ihmisiä, vaan myös muun muassa puita, jokia, villieläimiä, ilmaa ja tuulta. Adivasien elämä erottamatonta metsän elämästä. Samanlainen suhde luonnon kanssa näkyy alkuperäiskansojen keskuudessa Thaimaassa, Filippiineillä ja kaikkialla maailmassa; luonnon ja ihmisten välistä vastakohtaisuutta ei ole. Olemme kaikki osa luontoa ja meidän täytyy kunnioittaa sitä. Luonnon tai sen elementtien kunniaksi pidettävät seremoniat vaihtelevat eri paikkojen välillä, mutta ne kaikki palvovat luontoa. Esimerkiksi Filippiinien subanen-kansa ilmaisee kunnioitustaan maguras-rituaaleilla, joilla haetaan lupaa Maaemon henkivartijoilta.

’Hyvin eläminen’ tai ’hyvä elämä’ on olennaista yhteisöelämälle toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Aasialaisten kulttuurien tiedetään arvostavan yhteisöä: Intiassa monet alkuperäiskansayhteisöt eivät usko yksityisomaisuuteen, vaan näkevät yhteisöt sen jäsentensä auttajina. Yhteisöstä karkottamista pelätään enemmän kuin kuolemaa, koska yksilö ilman yhteisöä on merkityksetön. Saavutuksia ei juhlita yksityisesti, vaan ne kuuluvat koko yhteisölle – tässä mielessä lapsen syntymää juhlii koko kylä, eikä avioliitto ei ole vain kahden ihmisen vaan kahden kylän välinen suhde. Sama perinne on voimassa Filippiineillä, mitä kuvaa paremmin alkuperäiskielen käsite pamayanan kuin lainasana komunidad.

’Hyvin elämisen’ visio ei ole se, että kaikkien pitää olla samanlaisia. Eroavaisuudet ja omalaatuisuudet ovat osa luontoa ja elämää. Meidän täytyy täydentää toisiamme, jotta muodostaisimme tasapainoisen kokonaisuuden. Elämän tarkoitus ei ole edistyminen, vaan perustarpeiden (ruoka, kohtuullinen asunto, koulutus, lääkintä) saavuttaminen rauhanomaisesti, ilman syrjintää, väkivaltaa tai konflikteja. Adivasit, kuten muutkin alkuperäiskansat, ratkovat kriittisiä ongelmiaan yhteisöllisesti.

Henkistä elämää ei voida erottaa materiaalisesta elämästä. Adivasit kuvaavat itseään henkisinä yhteisöinä, jotka elävät metsissä elävien esi-isiensä kanssa. Heidän mukaansa jumalallinen henki asuu kaikissa fyysisissä olioissa ja siksi niitä on kunnioitettava. Luontoa käytetään vain perustarpeiden täyttämiseen, ei ahneuden tyydyttämiseen. Andamaanien ja Nicobarin saarilla adivasit selvisivät vuoden 2004 Intian valtameren tsunamista tulkitsemalla meren rannan ja eläinten viestejä. He juoksivat elefanttien, karjan, koirien ja käärmeiden kanssa turvaan saarten korkeammille alueille juuri ennen kuin tsunamiaallot iskivät rantaan.

Meidän täytyy määritellä hyvinvointi tai hyvin eläminen uudelleen, jotta voimme rakentaa jälkikapitalistisen yhteiskunnan. Alkuperäiskansojen kokonaisvaltaisempi lähestymistapa elämään on olennaista ottaa tässä huomioon.

Etelä-Filippiinien subaneille kulttuurin suojeleminen ei merkitse jälkeenjäämistä tai kehityksen vastaisuutta. Myönteistä kehitystä on nähty muun muassa naisten asemassa. Naiset nähdään kulttuurin parhaina suojelijoina. Naiset ja lapset saavat nyt enemmän huomiota ja ääntä päätöksenteossa, naiset ovat aktiivisia johtajia.

Kaikki alkuperäiskulttuurit ovat kehittyneet maaseudulla. Siemenet, vesi, maa ja metsät ovat keskeisiä elementtejä heidän todellisuudessaan. Tilanne on erilainen urbaaneilla alueilla, joissa uudet asiat kuten energia, liikenne, jäte, massaviestintä ja raha ovat kehittyneet. Jos vivir bienin ja alkuperäiskansojen periaatteita seurattaisiin kaikkialla, miten yhteiskunnat muuttuisivat? Mitkä olisivat rahan, markkinoiden ja rahoitustoiminnan roolit? Millainen olisi talouden ja luonnon suhde? Millaisia olisivat seuraukset työhön, palkkoihin ja liikevoittoihin? Kuinka lakeja ja oikeuksia tulkittaisiin? Kuinka demokratia ja hallinto järjestettäisiin?

Monet alkuperäisyhteisöjen periaatteet voivat auttaa vaihtoehtojen etsimisessä näissä kysymyksissä, mutta paljon enemmän pitää vielä tutkia, ottaen huomioon nykyajan erilaiset kokemukset. Oppiaksemme juuriltamme meidän pitää myös tunnistaa eri yhteiskuntien ristiriidat, viat ja heikkoudet.

Intiassa adivasit ovat maksaneet kovimman hinnan kehityksestä, koska heidän kotialueillaan on rikkaita mineraaliesiintymiä. Valtio on ”suuremman taloudellisen yhteisen hyvän” vuoksi ottanut haltuunsa suurimman osan adivasien maista, ja niille on perustettu suurpatoja, kaivoksia ja metsänsuojelualueita. Vuonna 2010 koillisen Odishan osavaltion alkuperäiskansat saavuttivat merkittävän voiton brittiläisestä kaivosjätti Vedanta Resourcesista, kun Intian ympäristöviranomaiset kielsivät yrityksen aikeet perustaa bauksiittikaivos pyhille Niyamgiri-kukkuloille.

Thaimaassa monet etniset vähemmistöt ovat kamppailleet kansalaisuuden ja maaoikeuksien saamiseksi. Voittoihin lukeutuu vuoden 2010 hallituksen päätös ’alkuperäiskansojen elämäntapojen palauttamisesta ja ongelmien ratkaisemisesta’, missä huomioitiin oikeudet etniseen ja kulttuuriseen identiteettiin, luonnonvarojen hallintaan, kansalaisuuteen, kulttuuriseen perintöön ja koulutukseen. Pohjois-Thaimaan pakakayor-vuoristoheimo ja urak lawoy –kansa Phuketin Rawailla valittiin pilottihankkeiksi, mutta Thaimaan poliittinen epävakaisuus ja hallituksen vaihdokset ovat uhanneet päätöksen jatkuvuutta ja toteuttamista.

Filippiineillä kamppailut alkuperäiskansojen oikeuksien, omanarvon, maaoikeuksien ja seutujen puolustamiseksi ja vaihtoehtojen rakentamiseksi ovat jatkuneet vuosikymmeniä. Jotkut yhteisöt ovat valinneet hallinnollisen tien, kuten Nueva Viacayan Didipio- ja Kasibu-kylät, jotka ovat vastustaneet vedenkäyttöluvan antamista australialaiselle kaivosyritykselle – yhtiö ottaisi 3,8 miljoonaa kuutiota vettä joesta vuosittain ja vaarantaisi paikallisen maatalouden. Toiset yrittävät radikaalia maanvaltauksen tietä: atien heimopäällikkö Delsa Justo johti ateille myönnetyn perinnealueen valtausta Boracayn saarella, kun sinne esitettiin suurta matkailuinvestointia. Investoijat häiritsivät ja käyttivät väkivaltaa ateja kohtaan.

Lähteet:

Focus on the Global South (2013). From Latin America to Asia, Learning from our roots: A conversation on Vivir Bien. Pdf-dokumentti: https://focusweb.org/content/publication-learning-our-roots

Focus on the Global South (2014). Learning from our Roots, Advancing our Struggles: More Conversations on Vivir Bien. https://focusweb.org/content/learning-our-roots-advancing-our-struggles-more-conversations-vivir-bien

Kuva: Valeria Arancibia. Yksityiskohta Hyvä elämä -infograafista

Share