Alliance for Food Sovereignty in Africa (AFSA)
Afrikan ruokasuvereniteettiallianssin julkilausuma, jossa vaaditaan hallitusten ajattelevan uusiksi asennoitumisensa Afrikan elintarvikejärjestelmiin.
1.4.2020
Seisomme solidaarisina veljiemme ja siskojemme rinnalla lukuisilla ja monimuotoisilla toimialueillamme eri puolilla Afrikkaa. Lähetämme teille viestin toivosta, että jokainen teistä samoin kuin teidän perheenne kestäisitte covid-19-pandemian vaikutukset ja sen aikaansaaman ahdistuksen. Ennakoimme pandemian vaikuttavan Afrikkaan toisin tavoin kuin muihin maanosiin. Vaikka uhrien määrä Afrikassa on tällä hetkellä huomattavasti
muita maanosia alhaisempi, meidän on pysyttävä valppaina. Jos virus leviää väestöissämme laajalti, tauti voi koskettaa meitä raskaammin kuin mitään muuta maanosaa.
Vaikka aika vaatii “sosiaalista etäisyyttä”, meidän on rakennettava sen varaan, mistä resilienssimme kumpuaa – eli sosiaalisen yhteenkuuluvuutemme ja solidaarisuutemme. Vetoamme yhteisöihin, jotta ne jatkaisivat toistensa tukemista tänä vaikeana aikana – eritoten niiden, jotka ovat kaikista haavoittuvimpia – myötätunnolla,
sitkeydellä ja toivolla. Vetoamme Afrikan maiden hallituksiin, jotta ne varmistaisivat huomioivansa kriisiin esittämissään vastauksissa täysimääräisesti kaikista haavoittuvimpien tarpeet: kaupungeissa elävien
nuorten, katulasten, naisjohtoisten kotitalouksien, siirtolaisten, pakolaisten sekä maiden sisällä siirtymään pakotettujen ihmisten.
On käymässä yhä vain selvemmäksi, että covid-19-pandemian synty on vahvasti kytköksissä teollisen ruoantuotantojärjestelmän toimintaan. Maananastukset ja monokulttuuriviljelyn leviäminen aiemmin koskemattomien ekosysteemien alueille on rikkonut niiden rajoja ja johtanut virustautien siirtymiseen eläimistä
ihmisiin. Teollinen maatalous – intensiivinen eläintuotanto – on johtanut immuunijärjestelmien heikentymiseen ja tautien leviämiseen entistä ärhäkämmin. Afrikan on peräännyttävä avoimuudestaan teolliselle maataloustuotannolle, jos haluamme vapautua edessä siintävästä uhasta, että yhä uudet pandemiat tulevat hyökkäämään kansojemme kimppuun.
Hallitusten on kiireesti ajateltava uusiksi asennoitumisensa Afrikan elintarvikejärjestelmiin:
1. Hallitusten on harkittava uudelleen sitä painoarvoa, jonka ne antavat perushyödykkeiden markkinoille tuottamiseen nojaavalle maataloudelle. Maatalouden suuntaaminen kansainvälisistä hyödykemarkkinoista riippuvaiseksi voi ainoastaan kasvattaa maanviljelijöiden haavoittuvuutta silloin, kun ympäröivä järjestelmä romahtaa, kuten juuri nyt on käymässä. Paraikaa leviävän viruksen vaikutukset niihin viljelijöihin, jotka ovat lukkiutuneet osaksi kansainvälistä hyödykemarkkinajärjestelmää, ovat mittaamattomat.
2. Hallitusten on tuettava ja kehitettävä ajatusta alueellisista elintarvikejärjestelmistä. Alueellinen lähestymistapa auttaa vahvistamaan maaseutualueiden elinvoimaa yhdistämällä niitä lähellä sijaitseviin kaupunkialueisiin, virkistämään maaseutualueiden taloutta, parantamaan infrastruktuuria sekä lisäämään hallinnon paikallisuutta.
Tämänkaltainen kehitys kasvattaa kykyämme vastustaa tulevia pandemioita.
3. Hallitusten on toimittava vastuullisesti suhteessa niihin resursseihin, joita ne saavat ulkopuolisista lähteistä apua tarvitsevien tukemiseksi.
4. Naiset ovat usein vastuussa perheen ruokkimisesta sekä lasten, sairaiden ja vanhusten hoivaamisesta. Tämä voi lisätä naisten altistumista covid-19-tautia aiheuttavalle virukselle, mikä heijastuu edelleen koko perheen terveyteen ja ravitsemukseen. Naisten oikeus muita vastaavaan suojaan ja hoitoon on turvattava.
5. Maatalouden biologinen monimuotoisuus on elintarvikejärjestelmiemme resilienssin perusta. Etäisyydenpidon ja liikkumisrajoitusten aikana viljelijöiden ja muiden elintarviketuottajien on voitava luottaa omiin, monimuotoisiin resursseihinsa sen sijaan, että odottavat yhden lajin siemeniä ja muita monokulttuurin tuotantopanoksia saapuviksi kaukaa.
6. Covid-19-pandemian ja sen seurannaisvaikutusten koskettamille alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille on taattava yhtäläiset mahdollisuudet nauttia terveydenhoitopalveluista sekä päästä käsiksi tarvitsemiinsa materiaaleihin ja tukeen. Tämä on taattava tavalla, joka huomioi alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen omat kulttuurit ja olosuhteet, mikä tarkoittaa myös alkuperäiskansojen omien terveyspalveluntarjoajien
tunnustamista ja tukemista.
7. Sellaisia alkuperäisyhteisöjä, jotka päättävät itsenäisesti ottaa käyttöön liikkumiskieltoja tai muita rajoitteita estääkseen covid-19-tautia aiheuttavan viruksen leviämistä yhteisössään, on tuettava. Alkuperäiskansat kohtaavat jo nyt monia haasteita, kuten sairaanhoitoon soveltuvien tilojen rajallisuus, muut terveysongelmat sekä
liian ahtaat asuinolot.
8. Käynnissä oleva pandemia tekee entistäkin kiireellisemmäksi tunnustaa agroekologinen lähestymistapa ja sen arvo Afrikan maatalous- ja elintarvikejärjestelmien muuttamisen strategiana sekä ottaa se käyttöön. Agroekologia on ihmisen keskipisteeseensä asettava kestävän maataloustuotannon malli, jossa alkuperäiskansojen tietovarannot yhdistyvät huipputason tieteeseen, jossa luontoa käytetään parhaalla mahdollisella tavalla terveiden yhteisöjen luomiseksi ja joka voimaannuttaa maatalouden teollistumista vastustavaa yhteiskunnallista
liikettä.
***
Artikkeli on julkaistu alun perin on englanninkielisenä sekä ranskankielisenä versiona Alliance for Food Sovereignty in Africa -allianssin verkkosivuilla, osoitteissa: https://afsafrica.org/covid-19-a-time-for-solidarity-and-resilience/ (englanniksi); sekä https://afsafrica.org/covid-19-un-temps-pour-la-solidarite-et-la-resilience/ (ranskaksi).
Siemenpuu-säätiölle suomentanut Eeva Talvikallio.
Kuva: AFSA
