Chagra: magütá-kansan lähestymistapoja kasvatukseen Amazonialla

Sinituuli Korja

Amazonian alueen käsite chagra on perinteinen viljelyn muoto, mutta samalla alkuperäiskansojen kokonaisvaltainen ja sosiaalisesti rakentunut järjestelmä, joka sisältää kasvatuksen, terveyden, hengellisyyden sekä sosiaalisen ja luonnon tasapainon.

Katso myös artikkeliin liittyvä video Siemenpuun YouTube-kanavalta!

Chagra on hyvin laaja ja merkityksellinen käsite, joka voidaan ymmärtää eräänlaisena paikalliseen kiertoon perustuvana kiertoviljelyn tai agroviljelyn muotona Amazonian alkuperäiskansojen keskuudessa. Pelkästään viljelyjärjestelmäksi määritteleminen ei kuitenkaan tavoita sen monimuotoista merkitystä. Ruokaturvan tarjoamisen lisäksi chagra toimii kokonaisvaltaisena ja sosiaalisesti rakentuneena järjestelmänä, jota on vaikea erottaa taloudellisiin, sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ympäristöllisiin ulottuvuuksiinsa niiden tiiviin keskinäisriippuvuuden vuoksi. Nämä ulottuvuudet ovat rakentuneet pitkän ajan kuluessa Amazonian alkuperäiskansojen toiminnan, tiedon ja suhteiden kautta (Moniya ringo, 2017).

Chagra kattaa elämän osa-alueita kuten kasvatuksen, terveyden, hengellisyyden sekä sosiaalisen ja luonnollisen tasapainon. Se nähdään elämää synnyttävänä ja ylläpitävänä paikkana, jossa ihmiset oppivat elämään tasapainoisessa suhteessa luonnon kanssa. Samalla se sisältää suuren määrän yhteisöille keskeistä tietoa, joka siirtyy sukupolvelta toiselle käytännön toiminnan, rituaalien, tarinoiden ja yhteisöllisen työn kautta.

Chagroilla on Amazonialla hyvin pitkä historia, ja Amazonian alkuperäiskulttuurit ovat säilyneet fyysisesti ja kulttuurisesti pitkälti erityisten luonnonhallinnan tapojen ansiosta. Tämä perustuu ihmisen ja luonnon eri osien väliseen suhteeseen, jota ohjaavat luomiskertomuksista ja yhteisöjen omista uskomusjärjestelmistä kumpuavat normit ja lait. Chagran kiertoon perustuva viljely osoittaa sen olevan kestävän metsänkäytön järjestelmä: se perustuu lajien monimuotoisuuteen, luonnon uusiutumiskykyyn, ei-laajamittaiseen hakkuuseen sekä luonnon kunnioittamiseen ajassa ja tilassa.

Abel Santos, magütá-kansaan kuuluva yhteisötietäjä, opettaja ja kielitieteen tohtori, kuvaa magütá-kansan käsitettä naane, joka tarkoittaa samanaikaisesti maailmaa, aluetta, ekosysteemiä ja chagraa. Naane ei viittaa vain viljelymaahan, vaan koko elämän ja olemassaolon tilaan. Magütá-ajattelussa universumi on syntynyt kosmisen energian kautta, ja maailma voidaan ymmärtää ihmiskunnan yhteisenä chagrana — paikkana, jossa elämä jatkuvasti syntyy ja uusiutuu.

Tässä merkityksessä chagra on paljon enemmän kuin ruoantuotannon paikka. Se on tila, jossa yhteiskunta, kieli, rituaalit, ravinto, kasvatus, parantaminen ja suhteet näkyvien ja näkymättömien olentojen välillä rakentuvat. Naane on samalla magütá-kansan rakentama ja inhimillistämä tila, jossa ajattelu, kulttuuri ja yhteisöllinen elämä kehittyvät. Santos tiivistää tämän ajatuksen toteamalla: “Ilman naanea magütá ei ole mitään.” Chagra on siten sekä yhteisön henkinen perusta että elämän jatkuvuuden ehto.

Mingat eli talkoot ovat tärkeitä

Chagralla työskennellään yhteisöllisesti mingoissa eli talkoissa, joissa perhe, suku ja laajempi yhteisö kokoontuvat työskentelemään yhdessä. Mingojen merkitys ei rajoitu työn tekemiseen, vaan ne ovat keskeisiä yhteisön rakentamisen ja tiedon siirtämisen tiloja. Työn ohessa siirtyy paikallista ja kulttuurista tietoa tarinoiden, laulujen, rituaalien ja käytännön tekemisen kautta.

Jokaisella perinteisellä kasvilla on oma alkuperätarinansa, joka sisältää ekologista tietoa siitä, miten kasvia kasvatetaan, hoidetaan ja arvostetaan sekä millainen suhde siihen tulee rakentaa. Chagralla oppiminen on kehollista ja aistillista: siellä opitaan vuodenaikojen rytmejä, ekologista kalenteria, lääkekasveja, metsän materiaaleja sekä yhteiselämää ihmisten, kasvien, eläinten ja henkien kanssa.

Mingat eivät perustu rahaan vaan vastavuoroisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Siksi niitä voidaan pitää alkuperäiskansojen keskeisinä pedagogisina tiloina, joissa kulttuurinen ja maahan sidottu tieto siirtyy sukupolvelta toiselle osallistumisen kautta. Chagra ja minga ovat siten yksi tärkeimmistä lasten kasvatuksen ja yhteisöllisen oppimisen paikoista, kuten magütá-kansaan kuuluva yhteisötietäjä ja yhteisöjohtaja Doña Ruth Lorenzo kertoo.

Chagroihin kohdistuu paljon paineita

Amazonialla, erityisesti sen kaupunkialueilla, kuten Kolumbian Letician seudulla, kaupungistuminen, muuttoliike ja kolonialistiset rakenteet ovat asettaneet chagra-järjestelmät vakavan paineen alle. Esimerkiksi Letician kaupunkialueella sijaitsevassa alkuperäiskansareservaatti San Sebastiánissa chagra-toiminta on heikentynyt muun muassa maanpuutteen vuoksi, (Fajardo-Cano & al, 2023).

Doña Ruth San Sebastiánin yhteisöstä kertoo, kuinka he joutuivat myymään maansa yksityiselle maanomistajalle ja joutuvat nykyään vuokraamaan sitä takaisin. Kasvutila ei riitä perinteisen chagra-viljelyn toteuttamiseen, eivätkä he saa istuttaa viljelyalueilleen vapaasti tarvitsemiaan kasveja. Yhteisö on käynyt pitkää kamppailua saadakseen maansa takaisin omistukseensa.

Perinteisten viljelykäytäntöjen heikentyminen näkyy ympäristössä. Laajojen alueiden raivaaminen ja heikko viljelykierto estävät maaperän ja kasvillisuuden palautumisen, kun taas perinteiset menetelmät — kuten lajien monimuotoisuus, viljelyalueiden kierto, ilmaston rytmien huomioiminen ja hengellinen “neuvottelu” luonnon kanssa — perustuvat luonnon kunnioittamiseen, kohtuulliseen käyttöön ja omavaraisuuteen. Samalla ruokaturva heikkenee: monimuotoisen ravinnon väheneminen lisää riippuvuutta prosessoiduista tuotteista ja voi johtaa ravitsemuksellisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin (Moniya ringo, 2017). Tämä on tunnistettu myös San Sebastiánin yhteisössä keskeiseksi haasteeksi.

Chagra on heikentynyt myös kaupungistumisen ja kolonisaatiopaineiden myötä elämäntapojen muutoksen ja perinteisen tiedon siirtymisen katkeamisen vuoksi (Fajardo-Cano & al, 2023). Mingojen merkitys yhteisöllisen työn, oppimisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tiloina on vähentynyt yksilöllistymisen, koulutusjärjestelmän ja nuorten etääntymisen myötä. Samalla katoaa sukupolvien ajan käytännön kautta siirtynyt ekologinen ja kulttuurinen tieto. Erityisesti naisten ylläpitämä chagra-järjestelmä on vaarassa, kun nuoret kokevat urbaanit elämäntavat houkuttelevammiksi kuin perinteiset käytännöt (Moniya ringo, 2017)

Sivukuva akuperäiskansanaisen kasvoista. Hiukset on kuvassa korvattu metsäkasvillisuudella.

Moniya ringo: Rikkauden ja hedelmällisyyden nainen -teoksen kansikuva
(Kuva: Amazonian tieteellinen tutkimuslaitos SINCHI)

Yhteisöllinen oppiminen vai kansallinen koulutusjärjestelmä?

Tästä näkökulmasta chagra liittyy suoraan myös koulutuksen ja kasvatuksen kysymyksiin. Yhteisöjen olisi kiireellistä käynnistää sisäistä vuoropuhelua, jossa pohdittaisiin strategioita sukupolvien välisen yhteyden ja tiedon siirtymisen elvyttämiseksi. Tavoitteena olisi vahvistaa niitä yhteisöllisiä tiloja, joissa perinteinen tieto on historiallisesti siirtynyt eteenpäin.

Kysymys liittyy laajemmin siihen, että vaikka Kolumbian perustuslaki on tunnustanut alkuperäiskansojen oikeuksia, aidosti alkuperäiskansalähtöistä koulutusjärjestelmää ei ole onnistuttu rakentamaan. Kansallinen koulutusmalli hallitsee edelleen opetusta, eikä yhteisölliselle oppimiselle ole annettu riittävää asemaa. Monet yhteisöt kokevat, että koulujärjestelmä on osaltaan etäännyttänyt nuoria perinteisistä käytännöistä, sillä lapset siirtyvät varhain länsimaiseen koulutukseen ja viettävät vähemmän aikaa yhteisön kasvatuksellisissa ympäristöissä. Samalla heikentyy myös kulttuurinen identiteetti, joka rakentuu pitkälti chagran elonkiertoon liittyvien käytäntöjen kautta. Tämän vuoksi yhteistyö yhteisöjen vanhimpien, tietäjien ja koulujen välillä nähdään ratkaisevana. Koulutuksen sisältöjä, tiloja ja menetelmiä olisi määriteltävä uudelleen niin, että perinteinen tieto voisi säilyä osana opetusta ja yhteisöllistä elämää (Moniya ringo, 2017).

Perinteinen tieto on vastarintaa markkinatalousmallia vastaan

Samanaikaisesti onkin tärkeää tunnistaa alkuperäiskansayhteisöjen, kuten San Sebastiánin, päivittäinen resilienssi ja aktiivinen toimijuus. Yhteisön tietäjät, kuten Doña Ruth ja muut yhteisön isoäidit, tekevät jatkuvaa työtä säilyttääkseen ja siirtääkseen perinteistä tietoa eteenpäin vastustaen kaupungistumisen, valtakulttuurin ja kolonialististen rakenteiden aiheuttamia paineita. He järjestävät säännöllisesti mingoja yhteisölleen sekä tekevät yhteistyötä paikallisten koulujen kanssa vahvistaakseen yhteyttä maahan, yhteisöön ja perinteisiin tiedonmuotoihin chagra-työskentelyn kautta.

Ana Milena Castro Fajardo, biologi ja luonnonvarojen ja maaseutukehityksen maisteri, kuvaa kuinka Letician alueella “kaupunki” ja “maaseutu” eivät ole toisistaan erillisiä tiloja, vaan limittyvät jatkuvien materiaalisten ja symbolisten suhteiden kautta. Monet alkuperäiskansaperheet ylläpitävät edelleen yhteyksiä maaseutuun, vaikka kaupungin kasvu, maan rajallisuus ja markkinatalouden paineet vaikeuttavat agroelonkirjon ylläpitämistä. Tilanne on paradoksaalinen: biologisesti ja kulttuurisesti rikkailla alueilla urbaanit ympäristöt toimivat niukkuuden tiloina, joissa pääsy maahan, viljelyyn ja yhteisöllisiin tiloihin on rajallista.

Kuten Castro Fajardo korostaa, monet alkuperäiskansaperheet ylläpitävät edelleen yhteyksiä maaseutualueisiin selviytymis- ja sopeutumisstrategiana. Tämä mahdollistaa materiaalisten ja symbolisten suhteiden säilymisen kaupungin ja maaseudun välillä. Vaikka chagraan liittyvät käytännöt muuttuvat urbaanissa kontekstissa, ne säilyttävät elinvoimaisuutensa biokulttuurisen muistin ja yhteisöjen sopeutumiskyvyn ansiosta. Kaupungissa nämä käytännöt muotoutuvat uudelleen esimerkiksi mingojen, järjestöjen ja erilaisten tukiverkostojen kautta.

Perinteisen tiedon välittäminen toimii samalla vastarinnan muotona sellaisia kehitysmalleja vastaan, jotka alistavat luontosuhteet talouskasvun logiikalle. Tämä näkyy pyrkimyksissä säilyttää perinteisiä ruokia, viljelykäytäntöjä ja yhteisöllisiä toimintatapoja myös urbaanissa ympäristössä. Tästä näkökulmasta kaupunkia voidaan ajatella paitsi niukkuuden myös mahdollisen monimuotoisen runsauden tilana.

Chagran roolin uudelleenajattelu kaupunkikontekstissa voi vahvistaa ruokajärjestelmiä, tukea kulttuurista jatkuvuutta ja avata vaihtoehtoisia, relationaalisempia tapoja rakentaa urbaania elämää. Näin peri-urbaanit yhteisöt, kuten San Sebastián, eivät ainoastaan pyri säilyttämään perinteitä, vaan myös kehittävät uusia käytäntöjä kaupunkielämän ja alkuperäiskansojen tiedon välimaastossa — tarjoten samalla vaihtoehtoja nykyisille valtajärjestelmille ja niiden yksilöllistäville sekä luonnosta irrottaville rakenteille.

***

Sinituuli Korja valmistelee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa aiheenaan Kolumbian alkuperäiskansojen ympäristöön liittyvä oppiminen.

Lähteet:

Moniya ringo: Mujer de abundancia y reproducción (2017). Estudio de caso de la chagra de la Gente de Centro, Resguardo Indígena de Monochoa. Kirjoittajat: Delio Mendoza Hernández, Octavio Rodríguez Uaroke, Cielo Mendoza Rivera, Eusebio Mendoza Rivera, Amalia Gómez, Leopoldina Kutdo, Jorge Ortiz Valencia & Jesús Crisóstomo Ortiz. Bogotá, D.C.: Instituto Amazónico de Investigaciones Científicas “SINCHI”.

Fajardo-Cano, M., Peña-Venegas, C.P., & Colorado Z., G. J. (2023). Sistema de chagra en suelos degradados en una comunidad ticuna de la Amazonia colombiana. Mundo Amazónico, 14 (2).
https://doi.org/10.15446/ma.v14n2.99754

Katso myös artikkeliin liittyvä video Siemenpuun YouTube-kanavalta!