The African Earth Jurisprudence Collective

Kollektiivin työ sallii yhteisöjen itse ottaa johtava rooli syvällisen ekologisen tietämyksensä, käytäntöjensä sekä hallintojärjestelmiensä elvyttämisessä ja vahvistamisessa.

Uusi ja erityisen afrikkalainen toivonkipinä kohoaa koskien maanosan kaikkein kallisarvoisimpien ekosysteemien puolustamista niihin kohdistuvilta uhilta. Toivonkipinä koskee myös sellaisten elämäntapojen elvyttämistä, jotka palauttavat yhteyksiä yhteisöjen ja niille tärkeiden maa- ja vesialueiden välille vuosisataisen kolonialistisen
vahingonteon jälkeen. Afrikkalainen Maa-juridiikan kollektiivi AEJC (The African Earth Jurisprudence Collective) kokoaa yhteen asialleen omistautuneita, Afrikan itä-, länsi-, keski- ja eteläosissa vaikuttavia Maa-juridiikan
harjoittajia, jotka toimivat läheisessä yhteistyössä Gaia Foundation ‑järjestön kanssa. Kollektiivin toimijat kulkevat paikallisten asukkaiden ja alkuperäiskansojen yhteisöjen rinnalla näiden pyrkiessä toteuttamaan käytännössä afrikkalaisia vaihtoehtoja tuhoisalle teollisen kehityksen mallille. Tämänkaltaisella työllä luotsataan koko maanosaa kohti paremmin muutoksia kestävää ja niihin sopeutuvaa tulevaisuutta.

Sen sijaan, että Afrikan ekosysteemejä pyrittäisiin suojelemaan ylhäältä alaspäin suuntautuvilla ”luonnonsuojeluinterventioilla”, kollektiivin työ sallii yhteisöjen itse ottaa johtava rooli syvällisen ekologisen tietämyksensä, käytäntöjensä sekä hallintojärjestelmiensä elvyttämisessä ja vahvistamisessa. Amazonian alueen
alkuperäiskansayhteisöjen lähestymistavoista inspiroituen afrikkalaiset alkuperäisyhteisöt ennallistavat ja palauttavat käyttöön pyhiä luonnonpaikkojaan ja niihin liittyviä rituaalejaan, jälleenrakentavat alkuperäisen kasvilajiston siemenkirjoa, kasvattavat omaa ruokaomavaraisuuttaan ja vahvistavat Maan laeista johdettuja perinteisiä hallintojärjestelmiään.

Maa-juridiikka

Kollektiivin toiminnan keskiössä on kulttuurihistorioitsija ja ”Maa-tieteilijä” Thomas Berryn työhön perustuva Maa-juridiikan (Earth jurisprudence) filosofia ja käytäntö, joka peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista siirtymää ihmiskeskeisestä Maa-keskeiseen maailmankäsitykseen, elämäntapoihin, oikeusjärjestykseen ja hallintoon.
Maa-juridiikassa Luonto tunnistetaan siksi ”primääriseksi tekstiksi” (primary text), johon kaikki ihmisten lait tulisi perustaa. Afrikan alkuperäiskansojen perinteiset lakijärjestelmät ovat esimerkki juuri tällä tavoin Luontoon perustuvista laeista. Sukupolvesta toiseen nämä hienostuneet hallintojärjestelmät ovat ylläpitäneet maan ja sitä asuttavien kansojen kykyä kohdata ja kestää muutoksia, ohjaten ihmisyhteisöjä elämään molemminpuolisesti
hyvää tekevässä yhteydessä laajemman Maan yhteisön kanssa.

Koulutusta kokonaisvaltaiseen muutokseen

Afrikan Maa-juridiikan harjoittajat ovat ruohonjuuritason johtajia, jotka ovat suorittaneet Gaia Foundationin kehittämän ja vetämän kolmivuotisen Maa-juridiikan koulutuksen, jonka myös YK on tunnustanut. Koulutuksen
osallistujat tutustuvat kokemusperäisen oppimisen, erämaissa tapahtuvan harjoittelun ja tavanomaisemman opiskelun menetelmin alkuperäiskansojen tietämisen tapoihin, sekä itäisiin ja läntisiin ajatteluperinteisiin. He luovat uuden yhteyden omiin historiallisiin juuriinsa löytääkseen eheyttä ja identiteettiä Afrikan ekologisesta tietoperinteestä sekä esivanhempiensa henkisistä traditioista. Koulutukset perustuvat käytäntöihin, joilla pyritään syventämään yhteyttämme Äiti Maahan: tavoitteena on, että osallistujat voisivat oppia Maan lakeja mahdollisimman välittömästi ja – ympäristöaktivisti, tutkija ja kirjailija Joanna Macyn sanoja lainaten – ”herätä uuteen eloon”.

Kurssi sisältää Global Tapestry of Alternatives (GTA) -verkoston ja post-ekstraktivistisen liikkeen tuella toteutetun perehdytyksen järjestelmätason vaihtoehtoihin; syventymisen Afrikan perinteisiin kosmologioihin; sekä syväsukelluksen sellaisiin kolonialismia edeltäviin perinteisiin hallintojärjestelmiin, joihin Luonnon Oikeudet sisältyvät olennaisena osana. Koulutuksiin kuuluu myös käytäntöön perustuvaa vaikuttamisstrategiatyötä sekä menetelmiä yhteisöjen tukemiseksi niiden pyrkimyksissä elvyttää alkuperäisiä ja Maa-keskeisiä kulttuureitaan ammentaen inspiraatiota Amazonian alueen alkuperäiskansojen kehittämistä yhteisöllisistä prosesseista. Maa-juridiikan koulutusohjelmaan ja siinä mukana oleviin, merkittäviin ihmisiin voi tutustua paremmin esimerkiksi katsomalla koulutusta käsittelevän lyhytelokuvan Gaarú: The growing African Movement for Earth Jurisprudence [1].

 

Vanha afrikkalainen mies ja nainen seisovat perinteisten kaulakorujen ja esineiden kanssa.

Kertomuksia resilienssistä

Koulutusohjelmasta valmistuneet toimivat yhteisöjen rinnalla niiden elvyttäessä sitä tietoperinnettä ja niitä käytäntöjä ja hallintojärjestelmiä, jotka ovat auttaneet heitä elämään harmoniassa Luonnon kanssa yli sukupolvien. Samalla yhteisöt ennallistavat myös viljelysjärjestelmiensä ja villien luonnonympäristöjensä biologista monimuotoisuutta sekä vahvistavat ilmastokestävyyttään. Tässä muutamia inspiroivia esimerkkejä:

  • Beninissä kyläläiset ennallistavat suuresti kunnioitettuja jokivesistöjä ja ovat onnistuneet voittamaan
    virallisen oikeussuojan pyhille metsäalueille, joilla on elintärkeä rooli maan vodou-kulttuurissa [2];
  • Kaakkoisessa Zimbabwessa Bikitan alueen yhteisöt elvyttävät vanhoja hirssilajikkeita sekä muita, ilmastonmuutosta hyvin sietäviä alkuperäisiä viljelyskasvilajeja, ja ennallistavat kosteikkoja ja pyhiä luonnonpaikkoja alueella, jota kuivuudet ja tulvat ovat ankarasti runnelleet;
  • Keniassa tharaka-alkuperäiskansaan kuuluvat yhteisöt muistelevat ja palauttavat käyttöön perinteistä heimohallintojärjestelmäänsä ja lakejaan, vastaten samalla ikiaikaiseen velvoitteeseensa varjella maa-alueitaan ja perinteistä maailmankäsitystään;
  • Ugandassa bagungu-alkuperäiskansan yhteisöt ovat elvyttäneet ja dokumentoineet perinteisiä lakejaan ja hankkineet perinteiselle hallintojärjestelmälleen oikeussuojan, joka auttaa heitä suojelemaan pyhiä luonnonpaikkojaan ja esivanhemmilta periytyviä maitaan.

Zimbabwelaisen, EarthLore Foundation -järjestössä vaikuttavan Maa-juridiikan harjoittaja Method Gundidzan sanoin [3]:

“Yhteisöt Bikitassa toteuttavat käytännössä juuri sitä, mitä resilienssi ja ruokasuvereniteetti meille tarkoittavat, muistaen, kuinka esivanhempamme elivät, ja kurkottaen menneisyyteen tuodakseen siellä olleen hyvän osaksi tulevaisuuttamme. [–] Tekemistä riittää vielä. Esivanhempiemme muistot kannattelevat visiotamme tulevaisuudesta – tulevaisuudesta, jossa bikitalaiset ovat ruokaomavaraisia, jossa perinteemme on turvattu ja jossa olemme riittävän resilienttejä voidaksemme kukoistaa myös epävarmoina aikoina.”

Nämä yhteisöt vahvistavat omaa resilienssiään aikamme lukuisten, toisiinsa limittyvien kriisien kontekstissa juurtumalla yhä syvemmälle esivanhempiensa maahan ja dekolonisoimalla mielensä, sydämensä, käytäntönsä ja elinympäristönsä vuosisatojen alistuksen jäljiltä. Varjelemalla, palauttamalla mieleen ja elvyttämällä Luonnon moninaisuutta rikastuttavia perinteitään ja kulttuurista omanarvontuntoaan he kokoavat maailmojensa palasia takaisin yhteen ja punovat elämän koria ehjäksi. He tunnistavat todellisen resilienssin perustuvan moninaisuuteen
kaikilla elämän ulottuvuuksilla. Se perustuu ekosysteemiemme biologiseen moninaisuuteen; kulttuuriemme moninaisuuteen, joka on syntynyt ihmisten sopeutuessa erilaisiin elinympäristöihin; ja niiden siementen moninaisuuteen, joita sukupolvi toisensa perään on vaalinut kasvattaakseen sitä ruokaa, jota mekin syömme.

Paradigmaa muuttavia edelläkävijöitä

Kentällä tehtävän työn lisäksi Afrikan Maa-juridiikan kollektiivi ja sen kanssa yhteistyötä tekevät perinneyhteisöt toimivat käänteentekevässä roolissa käytäntöön perustuvassa vaikuttamistyössä Afrikan alkuperäisyhteisöjen perinteisten, Maa-keskeisten lakien ja hallinnon tunnustamiseksi sekä paikallisesti että yleisemmin Afrikassa. Kollektiivi on auttanut ajamaan läpi uraauurtavia lainsäädännön uudistuksia: se toimi keskeisenä puolestapuhujana muun muassa Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien komission (African Commission on Human and Peoples’ Rights, ACHPR) päätöslauselman 372 aikaansaamisessa. Vuonna 2017 hyväksytty päätöslauselma peräänkuuluttaa Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjaan (African Charter on Human and Peoples’ Rights) kirjattujen tavoitteiden toteutumista. Peruskirja vahvistaa Afrikan valtioiden velvoitteen kunnioittaa maanosan lakijärjestelmien moninaisuutta tunnustamalla, kunnioittamalla ja suojelemalla
alkuperäisväestöyhteisöjen perinteisiä hallintojärjestelmiä, pyhiä luonnonpaikkoja sekä esivanhemmilta perittyjä maita [4].

Kollektiivi oli myös mukana tukemassa Advocates for Natural Resources and Development (ANARDE) ‑vaikuttajaryhmän työtä, jonka ansiosta Uganda sisällytti Luonnon oikeudet vuonna 2019 hyväksyttyyn, uuteen kansalliseen ympäristölakiinsa [5] – päätös oli Afrikassa ensimmäinen laatuaan. Tuorein saavutus on vuoden 2020 lopulta, jolloin läntisessä Ugandassa sijaitsevan Buliisan piirikunnan neuvosto hyväksyi alueellisen asetuksen, jolla tunnustettiin Albertinjärven läheisyydessä elävän bagungu-kansan perinteiset lait. Maa-juridiikan harjoittaja, African Institute for Culture and Ecology (AFRICE) -järjestön johtaja Dennis Tabaro oli mukana vaikutustyössä asetuksen puolesta.

Kuten AEJC:n keskeinen jäsen, Gaia Foundationin johtaja Liz Hosken on todennut, nämä ennakkotapaukset ovat äärimmäisen tärkeitä juuri nyt, kun Afrikan biologiseen ja kulttuuriseen perintöön kohdistuu yhä kasvavia uhkia. Liz Hoskenin sanoin:

“Aina Okavangon suistosta Ugandan suurten järvien alueelle, Afrikan tärkeimmät ekosysteemit ja kaikkien niistä riippuvaisten lajien yhteisöt ovat uhattuina. Eri lajien ja ekosysteemien ”oikeus” säilyä vahingoittamattomina on sisäänkirjoitettuna alkuperäisväestön perinteisissä laeissa, mutta siirtomaavallan ajoilta periytyvä, ylhäältä päin saneltu kehityksen malli on heikentänyt noiden lakien voimaa merkittävästi. Territorion omien lakien ymmärryksestä johdettujen perinteisten lakien ja käytäntöjenvaikutusvoiman palauttaminen vaatii aikaa. Nyt, kun joitakin vuosia on jo kulunut, alamme nähdä, kuinka edelläkävijöiksi ryhtyneet yhteisöt inspiroivat toisia, prosessit ovat alkaneet edetä nopeammin ja ennakkotapaukset sekä alueellinen ja kansainvälinen tuki ovat avanneet tietä eteenpäin. Tästä käy kiittäminen Afrikkalaisen Maa-juridiikan kollektiivia sekä liittolaistemme osoittamaa
solidaarisuutta.”

Toivoa tulevaisuuteen

Ilmasto- ja ympäristöhätätilan, sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ja maailmanlaajuisen viruspandemian
vallitessa on todella toivoa herättävää todistaa AEJC:n kaltaisen, vahvan ja yleisafrikkalaisen yhteisön kehitystä. Se petaa meille uudenlaisia, dekolonisoituja, afrikkalaisia ja Maa-keskeisiä polkuja kohti muutoskestävämpää tulevaisuutta.

***

Artikkeli on julkaistu alun perin englanninkielisenä Global Tapestry of Alternatives -verkoston uutiskirjeessä GTA’s Newsletter, nro 04, toukokuu 2021.

Suomentanut Eeva Talvikallio.

Viitteet:

[1] Lyhytelokuva on katsottavissa Gaia Foundation -järjestön verkkosivuilla.

[2] Artikkeli koskien Beninissä v. 2012 hyväksyttyä pyhiä metsiä suojelevaa lakia.

[3] Gundidza, Method, ”Grains of Hope”, Resurgence & Ecologist, nro 324, tammikuu/helmikuu 2021.

[4] Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan (ACHPR) päätöslauselma nro 372, Resolution on the Protection of Sacred Natural Sites and Territories (ACHPR/Res.372(LX)2017), 22. toukokuuta 2017.

[5] Government of Uganda, National Environment Act, No. 5 of 2019, 7. maaliskuuta 2019.

 

Myös Siemenpuu-säätiö tuki Kenian tharaka-yhteisöjen biokulttuuristen oikeuksien vahvistamista SALT-järjestön hankkeessa vuosina 2020-2021.

Kuva: Tharaka-yhteisön vanhimpia Keniassa. Kuvaaja: SALT-järjestö

Share