Mohandas (Mahatma) K. Gandhi

(Luku Gandhin kirjasta Vapaudesta Hind Swaraj)

Väkivallaton vastarinta on oikeuksien turvaamista henkilökohtaisen kärsimyksen avulla; se on siis käänteistä aseelliseen vastarintaan verrattuna.

Lukija: Sanomasi perusteella on selvää, ettei tällaisia väkivallattoman vastarinnan hetkiä löydy historiankirjoituksesta. Väkivallattoman vastarinnan olemus on ymmärrettävä syvemmin. Siksi on parempi, jos selität yksityiskohtaisemmin.

Toimittaja (Gandhi): Väkivallaton vastarinta on oikeuksien turvaamista henkilökohtaisen kärsimyksen avulla; se on siis käänteistä aseelliseen vastarintaan verrattuna. Kun kieltäydyn tekemästä jotain omalletunnolleni vastenmielistä, käytän sielun voimaa. Esimerkiksi, hallitus säätää lain, joka koskee minuakin. Minä en pidä tästä laista. Jos väkivaltaisesti pakotan hallituksen kumoamaan lain, käytän jotain mitä voidaan kutsua ruumiin voimaksi. Jos en tottele lakia ja hyväksyn rangaistuksen sen rikkomisesta, käytän sielun voimaa. Tähän sisältyy ajatus itsensä uhraamisesta.

Kaikki ovat yhtä mieltä itsensä uhraamisen ylivertaisuudesta yli toisten uhraamisen. Lisäksi, jos tällaista voimaa käytetään asiattomasti, vain tämän voiman käyttäjä kärsii. Hän ei pakota toisia kärsimään omista virheistään. Ihmiset ovat tehneet paljon sellaista, mikä on myöhemmin todettu vääräksi. Kukaan ei voi julistaa olevansa täydellisen oikeassa, tai väittää että jokin määrätty asia on väärin vain koska hän niin uskoo, mutta silti se on väärin hänelle niin kauan kuin se on hänen harkittu kantansa. Siksi on selvää, että hänen ei tulisi tehdä sitä minkä tuntee vääräksi, ja että hän myös kärsii seuraukset, mitä ne ikinä ovatkaan. Tämä on sielun voiman käytön ydinajatus.

Lukija: Jättäisit siis lain huomioonottamatta – kyse on kansalaistottelemattomuudesta. Meitä on aina pidetty lainkuuliaisena kansakuntana. Sinä näyttäisit menevän jopa pidemmälle kuin ääriainekset. Heidän mukaansa meidän on toteltava säädettyjä lakeja ja, mikäli lait ovat huonoja, hankkiutua eroon niiden säätäjistä vaikka voimakeinoin.

Toimittaja: Se menenkö pidemmälle kuin he tai en, ei merkitse mitään kummallekaan. Molemmat haluavat yksinkertaisesti selvittää mikä on oikein, ja toimia vastaavasti. Todellinen ajatus kansakuntamme todetun lainkuuliaisuuden taustalla on se, että harjoitamme väkivallatonta vastarintaa. Kun emme pidä määrätyistä laeista, me emme vaadi lainsäätäjien päitä vadille, vaan kärsimme, emmekä alistu kyseisille laeille. Se tulisiko meidän noudattaa lakeja, olivat ne sitten hyviä tai huonoja, on nykypäivän huomio. Tällaista kysymyksenasettelua ei ollut menneinä aikoina. Ihmiset vain olivat piittaamatta niistä laeista joista eivät pitäneet ja kärsivät rangaistukset rikkomuksistaan.

Omatunnollemme vastenmielisten lakien noudattaminen on ihmisyytemme vastaista. Sellaiset opit ovat uskonnonvastaisia ja merkitsevät orjuutta. Jos hallitus käskisi meidän kulkea ilman vaatteita, pitäisikö meidän tehdä niin? Jos olisin väkivallattoman vastarinnan harjoittaja, sanoisin heille, että minulla ei ole mitään tekemistä heidän lakinsa kanssa. Mutta me olemme unohtaneet olemuksemme ja tulleet niin mukautuviksi, että emme enää välitä mistään halventavista laeista.

Ihminen, joka on ymmärtänyt ihmisyytensä ja pelkää ainoastaan Jumalaa, ei pelkää ketään muuta. Ihmisen säätämät lait eivät välttämättä sido häntä. Edes hallitus ei edellytä meiltä mitään sellaista. He eivät sano: ”Sinun täytyy tehdä sitä ja sitä”, vaan he sanovat: ”jos et tee sitä, me rankaisemme sinua”. Olemme vajonneet niin alas, että luulemme, että on velvollisuutemme ja uskontomme tehdä niin kuin laki määrää. Jos ihminen vain ymmärtäisi, että epäoikeudenmukaisten lakien noudattaminen on ihmisyyden vastaista, minkäänlainen tyranni ei häntä orjuuttaisi. Tämä on itsehallinnon avain.

Ajatus siitä, että enemmistön toimet sitovat vähemmistöä, on taikauskoa ja kaukana Jumalasta. Voidaan antaa useita esimerkkejä, joissa enemmistön toimet ovat olleet vääriä ja vähemmistön oikeita. Kaikki uudistukset ovat saaneet alkunsa vähemmistön ryhtyessä vastustamaan enemmistöä. Jos rosvojoukon piirissä ryöstämisen taito on pakollista, onko hurskaan miehen hyväksyttävä tämä velvoite? Niin kauan kuin esiintyy sellaista taikauskoa, että epäoikeudenmukaisia lakeja pitää noudattaa, niin kauan esiintyy myös orjuutta. Vain passiivisen vastarinnan harjoittaja voi poistaa sellaisen taikauskon.

Ruudin ja brutaalin voiman käyttäminen on passiivisen vastarinnan vastaista, sillä se tarkoittaa, että haluamme vastustajamme tekevän väkivalloin sellaista, mitä hän ei tee. Jos sellaisen voiman käyttö on oikeutettua, on myös vastustajamme oikeutettu tekemään meille samoin. Näin emme koskaan pääse sopimukseen. Voimme toki kuvitella, kuten sokea hevonen joka kiertää myllykiven ympyrää, että menemme eteenpäin. Niille, jotka uskovat, että he eivät ole sidottuja omatunnolleen vastenmielisten lakien noudattamiseen, passiivinen vastarinta on ainoa keino. Minkä tahansa muun täytyy johtaa perikatoon.

Lukija: Siitä mitä sanotte, päättelen, että väkivallaton vastarinta on loistava ase heikoille, mutta että heidän ollessaan voimakkaita he saattavat tarttua aseisiin.

Toimittaja: Tämä on suunnatonta tietämättömyyttä. Väkivallaton vastarinta eli sielullinen voima, on vailla vertaa. Se on ylivoimainen verrattuna aseiden voimaan. Kuinka silloin sitä voidaan pitää vain heikkojen aseena? Fyysiseen voimaan turvautuvilta ihmisiltä puuttuu se rohkeus, jota passiivisen vastarinnan harjoittaja tarvitsee. Uskotteko, että petturi voi koskaan olla tottelematta lakia, josta hän ei pidä? Äärimmäisyysihmisiä pidetään brutaalin voimankäytön puolestapuhujina. Miksi he sitten puhuvat lakien noudattamisesta? En moiti heitä. He eivät voi sanoa mitään muuta. Kun he onnistuvat ajamaan englantilaiset pois maastamme ja heistä itsestään tulee hallitsijoita, he haluavat teidän ja minun noudattavan heidän lakejaan. Ja tämä sopii heidän perustuslakiinsa. Mutta väkivallattoman vastarinnan harjoittaja haluaa sanoa, ettei hän noudata lakia vastoin omaatuntoaan, vaikka hän saattaa tulla ammutuksi pirstaleiksi tykin suussa.

Mitä ajattelette? Missä tarvitaan rohkeutta – toisten ampumisessa pirstaleiksi tykin takaa vai lähestymisessä hymyssä suin tykkiä ja tulla ammutuksi pirstaleiksi? Kuka on todellinen soturi – hän joka pitää kuolemaa aina sydänystävänään vai hänkö, jolla on vallassaan toisten kuolema? Uskokaa minua, ettei ihminen vailla rohkeutta ja miehuutta koskaan voi olla väkivallattoman vastarinnan harjoittaja.

Tästä seuraa kuitenkin, sen myönnän, että vieläpä ruumiillisesti heikko ihminen kykenee harjoittamaan tällaista vastarintaa. Yksi ihminen kykenee siihen kuten miljoonatkin. Sekä miehet että naiset saattavat antautua sen harjoittajiksi. Siihen ei tarvita sotilaskoulutusta; ei myöskään mitään jiujitsua. Vain mielen hallinta on välttämätön, ja kun se saavutetaan, ihminen on vapaa kuin metsän kuningas ja hänen katseensa loiste nujertaa vihollisen.

Väkivallaton vastarinta on kaksiteräinen miekka, sitä voidaan käyttää miten tahansa; se tekee onnelliseksi käyttäjänsä ja sen, jota vastaan sitä käytetään. Sillä saadaan aikaan kauaskantoisia asioita vuodattamatta pisaraakaan verta. Se ei koskaan ruostu eikä sitä koskaan varasteta. Kilpailu passiivista vastarintaa harjoittavien kesken ei vuodata ketään kuiviin. Passiivisen vastarinnan miekka ei tarvitse tuppea. Eikä sinulla ole todellakaan syytä pitää sitä heikkouden aseena.

Lukija: Päätellen siitä mitä sanot, ei ole vähäinen asia ryhtyä väkivallattoman vastarinnan harjoittajaksi. Voisitko selittää miten sellaiseksi voi tulla?

Toimittaja: Tulla väkivallattoman vastarinnan harjoittajaksi on samalla helppoa ja vaikeaa. Olen tuntenut 14 vuotiaan nuorukaisen, josta tuli väkivallattoman vastarinnan harjoittaja, olen myös tuntenut sairaiden ryhtyvän samaan, mutta olen myös tuntenut fyysisesti vahvoja ja muuten onnellisia ihmisiä, jotka eivät ole kyenneet väkivallattomaan vastarintaan. Pitkän kokemukseni mukaan niiden, jotka haluavat ryhtyä väkivallattoman vastarinnan harjoittajiksi palvellakseen maataan täytyy kyetä siveelliseen, yksinkertaiseen, totuuteen pyrkivään ja pelottomaan elämään.

Mielen puhtaus on eräs tärkeimmistä vaatimuksista, ilman sitä ei voi saavuttaa tarvittavaa lujuutta. Moraaliton ihminen menettää kestävyyttään, hän veltostuu ja muuttuu raukkamaiseksi. Ihminen, jota hallitsevat eläimelliset intohimot ei kykene vaativiin tekoihin. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Kysymys siitä, miten naimisissa olevan tulee käyttäytyä, on tavanomainen. Kun aviomies ja – vaimo nauttivat toisistaan, ei kyseessä kuitenkaan ole vähempää kuin eläimellisten halujen tyydyttäminen. Sellainen halujen tyydyttäminen, poikkeuksena suvun jatkaminen, on jyrkästi kiellettyä.

Mutta väkivallattoman vastarinnan harjoittajan täytyy välttää himojensa tyydyttämistä, koska hän ei voi haluta jälkeläisiä. Myös naimisissa oleva mies voi noudattaa täydellistä siveyttä. Tätä aihetta ei tässä yhteydessä pitemmin pysty käsittelemään. Herää monta kysymystä: Miten tulisi kohdella vaimoaan, mitkä ovat hänen oikeutensa, ja muita samantapaisia kysymyksiä. Jos kuitenkin haluaa tehdä jotain merkittävää, on ratkaistava nämä arvoitukset.

Samoin kuin siveellisyys on välttämättömyys, niin on köyhyyskin. Rahan ahneus ja väkivallaton vastarinta ei sovi hyvin yhteen. Niiden, joilla on rahaa, ei ole tarvetta heittää sitä pois, mutta heidän tulisi kuitenkin suhtautua siihen välinpitämättömästi. Heidän tulisi ennemmin olla valmiita menettämään jokaisen sentin kuin luopumaan väkivallattomasta vastarinnasta.

Väkivallatonta vastarintaa on keskustelujemme aikana kuvailtu totuuden voimana. Totuutta on tämän vuoksi seurattava ja se on tehtävä mihin hintaan tahansa. Tässä yhteydessä herää akateemisia kysymyksiä, kuten saako ihminen valehdella pelastaakseen elämän jne., mutta ne heräävät vain niille jotka haluavat oikeuttaa/puolustella valehtelemistansa. He, jotka joka tilanteessa haluavat seurata totuutta, eivät joudu tällaiseen pulaan/tällaisen ongelman eteen; ja jos joutuvat, he ovat silti suojattuja väärältä ratkaisulta.

Väkivallaton vastarinta ei voi edetä askeltakaan ilman pelottomuutta. Vain ne jotka eivät pelkää tavaroidensa, vilpillisen kunniansa, sukulaistensa tai hallituksensa puolesta, tai edes ruumiinvammojen tai kuoleman johdosta voivat kulkea väkivallattoman vastarinnan polkua. Näitä ohjeita ei tule hylätä vain sen vuoksi että ne tuntuvat vaikeilta. Luonto on kylvänyt ihmisen sydämeen kyvyn pärjätä minkä tahansa ongelman tai kärsimyksen kanssa, joka sattuu kohdalle. Nämä ominaisuudet ovat arvokkaita, jopa niille jotka eivät halua palvella maataan. Haluaisin tähdentää tätä, sillä myös ne jotka itseään aseiden käytössä, älkää luulko etteivätkö niille jotka haluavat harjoituttaa itseään aseiden käytössä nämä ominaisuudet olisi yhtä välttämättömiä. Kaikista ei tule soturia omasta tahdostaan. Tulevan soturin on noudatettava puhtautta ja tyydyttävä kohtalonsa elää köyhyydessä. Voisi olettaa ettei hänen tarvitsisi olla täysin totuudellinen, koska tämä ominaisuus seuraa todellisesta pelottomuudesta.

Kun ihminen hylkää totuuden hän tekee sen, tavalla tai toisella, pelosta. Kenenkään ei siis tarvitse säikähtää edellä mainittuja neljää piirrettä. Sanottakoon vielä, että fyysinen voimankäyttäjä tarvitsee lukuisia muitakin hyödyttömiä ominaisuuksia, joita passiivisen vastarinnan harjoittaja ei tarvitse lainkaan. Tulette huomaamaan, että kaikki miekkamiehen ponnistukset johtuvat pelosta. Jos ihminen taas on pelottomuuden ruumiillistuma, miekka kirpoaa hänen kädestään silmänräpäyksessä. Hän ei tarvitse aseensa tukea. Jos on vapautunut vihasta, ei tarvitse miekkaa. Mies, jolla oli keppi kädessään, kohtasi yllättäen leijonan ja vaistomaisesti kohotti keppinsä puolustuksekseen. Hän huomasi, että hänen pelottomuutensa oli vain tyhjää puhetta. Sillä hetkellä kun hän laski keppinsä maahan, hän vapautti itsensä pelosta.


Alkuperäisteksti on luku XVII M.K.Gandhin kirjasta Hind Swaraj or Indian Home Rule (1909).
Kirjan suomennos: Vapaudesta – Hind Swaraj. Käännetty vapaaehtoisvoimin. Into-kustannus 2008.

Share