Cormac Cullinan

Luonnon oikeuksien ajatellaan olevan ihmisoikeuksien tavoin synnynnäisiä ja luovuttamattomia oikeuksia, jotka kumpuavat silkasta oikeuksien haltijan olemassaolosta.

Suurin osa aikamme ihmiskulttuureista on järjestäytynyt maksimoimaan bruttokansantuotteen (BKT) luontia tavoilla, jotka vahingoittavat ympäristöä ja kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Nämä kulttuurit tulevat 21. vuosisadalla todennäköisesti romahtamaan, jollei niitä kyetä suuntaamaan uusiksi siten, että tavoitteeksi tulee ihmisten hyvinvoinnin edistäminen vahvistamalla niiden ekologisten yhteisöjen eheyttä ja elinvoimaisuutta, joihin ihmiskulttuurit sisältyvät. Luonnon oikeuksien – jotka tunnetaan myös Äiti Maan oikeuksina – puolestapuhujat esittävät, että tämän siirtymän toteuttamiseksi oikeusjärjestelmien on tunnustettava, että kaikki Luonnon ilmenemismuodot ovat synnynnäisin oikeuksin varustettuja oikeussubjekteja, ja puolustettava noiden oikeuksien toteutumista. Luonnon oikeuksien tunnustaminen lain edessä yhtä aikaa kontekstualisoi ihmisoikeudet Luonnon oikeuksien lajikohtaiseksi ilmentymäksi, sillä ihmiset ovat osa luontoa, ja synnyttää ihmisille ja muille oikeushenkilöille velvoitteita suhteessa Luonnon oikeuksiin.

Luonnon oikeuksien oikeudellinen tunnustaminen on osa laajempaa keskustelua koskien niin kutsuttua Maa-juridiikkaa sekä muita ekologisia lähestymistapoja ihmisyhteiskuntien hallinnoimiseen. Maa-juridiikka (Earth jurisprudence) on lainsäädäntöä ja hallintoa koskeva filosofia, jonka tavoitteena on ohjata ihmisiä harmoniseen yhteiseloon osana Maan yhteisöä sen sijaan, että legitimoimme ja helpotamme sen hyväksikäyttöä ja vahingoittamista.

Luonnon oikeuksien ajatellaan olevan ihmisoikeuksien tavoin synnynnäisiä ja luovuttamattomia oikeuksia, jotka kumpuavat silkasta oikeuksien haltijan olemassaolosta. Tämä tarkoittaa, että jokaisella luonnon osalla tai ilmenemismuodolla, mukaan lukien ihmisillä, on vähimmilläänkin oltava oikeus olla olemassa, oikeus olemassaolonsa vaatimaan paikkaan ja tilaan sekä oikeus vuorovaikuttaa toisten olevaisten kanssa tavalla, joka sallii kunkin toteuttaa ainutlaatuista tehtäväänsä ekologisissa ja evolutiivisissa prosesseissa.

Merkittävin Luonnon oikeuksien nykypäivän ilmaisuista on Ecuadorin perustuslaki, joka astui voimaan syyskuussa 2008. Sen jälkeen, 22. huhtikuuta 2010, ilmastonmuutosta ja Äiti Maan oikeuksia käsittelevä maailman kansojen kokous (World People’s Conference on Climate Change and the Rights of Mother Earth, WPCCC) julkisti Cochabambassa, Boliviassa, laatimansa Äiti Maan oikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (Universal Declaration of the Rights of Mother Earth, UDRME). Ecuadorin perustuslaissa lausutaan: ”Luonnolla eli Pacha Mamalla, jossa elämä uusiutuu ja on olemassa, on oikeus olla olemassa ja pysyä sekä ylläpitää ja luoda uudelleen eläviä kiertokulkujaan, rakenteitaan, toimintojaan ja evoluutioprosessejaan” (artikla 71). Perustuslaki tekee selväksi, että Luonnon oikeuksien tunnustamisen tavoitteena on luoda lainsäädännölliset puitteet kansalaisten mahdollisuuksille nauttia oikeuksistaan ja täyttää velvoitteensa tavoitellessaan hyvinvointia harmonisessa yhteiselossa muun luonnon kanssa. Lisäksi nämä lakikehykset velvoittavat sekä valtion että yksityiset ihmiset kunnioittamaan ja puolustamaan Luonnon oikeuksia ja valtuuttavat valtion varmistamaan, että sen noudattama kehityksen malli on yhtäpitävä kyseisten velvoitteiden kanssa.

Uuden-Seelannin lainsäädännössä Whanganui-joki sekä Te Ureweran luontoalue [joka oli aiemmin statukseltaan kansallispuisto, suom. huom.] on tunnustettu oikeussubjekteiksi. Intiassa oikeusistuimet ovat vastaavalla tavoin tunnustaneet oikeuksia omaaviksi juridisiksi henkilöiksi Gagnes-joen ja sen suurimman sivujoen Jamunan; Gangotrin ja Yamunotrin jäätiköt, joista nuo joet saavat alkunsa; sekä näihin jokiin ja jäätiköihin liittyvät muut vesistöt ja metsäalueet. Kolumbian perustuslakituomioistuin on tunnustanut Atrato-joen alueen juridiseksi henkilöksi, jolla on oikeus nauttia ”suojelusta, säilyttämisestä, ylläpidosta ja kunnostuksesta.”

Moderniteetti, kapitalismi ja konsumerismi kumpuavat kaikki syvästi antroposentrisestä eli ihmiskeskeisestä näkemyksestä, jonka mukaan ihmisolennot ovat luonnosta erillisiä ja voivat nousta sen lakien yläpuolelle. Tässä ihmisen poikkeuksellisuutta korostavassa katsannossa Maa nähdään valikoimana resursseja, joiden olemassaolon tarkoitus on ihmisen tarpeiden tyydyttäminen. Koska resurssien ajatellaan olevan niukkoja, toisten päihittämistä resursseista käytävässä kilpailussa suuremman osuuden turvaamiseksi itselle pidetään ensiarvoisen tärkeänä. Suurin osa nykypäivän oikeusjärjestelmistä on rakennettu tällaisen maailmankatsomuksen perustalle. Laki määrittelee luonnon (pois lukien ihmiset) ”omaisuudeksi” ja suo omistajalle laaja-alaisen päätäntävallan näitä ”varallisuuseriään” koskevissa asioissa sekä oikeuden omia yksin itselleen niistä saatavissa olevat hyödyt. Tämä tarjoaa perustan talous- ja poliittisille järjestelmille, jotka ohjaavat vaurautta ja valtaa kasautumaan ja oikeuttavat päätöksiä, joilla pienen ihmisvähemmistön taloudelliset edut nostetaan etusijalle ohi Maan yhteisön kollektiivisten etujen, ohi itse elämän.

Luonnon oikeuksien tunnustaminen perustuu puolestaan ekosentriseen eli luontokeskeiseen maailmankuvaan, jossa ihmiset nähdään omanlaisenaan elämänmuotona tai Maan piirteenä, jolla on ainutlaatuinen, vaan ei muita ylittävä roolinsa Maan yhteisössä. Esimerkiksi UDRME:n johdanto-osassa ja ensimmäisessä artiklassa Maata luonnehditaan itseään sääteleväksi, toisiinsa kytkeytyvistä olennoista koostuvaksi eläväksi yhteisöksi, joka kannattelee kaikkia olentoja. Näin ollen julistuksessa etusijalle asettuu koko Maan yhteisön eheyden ja terveyden ylläpitäminen. Luonnon oikeuksien puolestapuhujat viittaavat kvanttifysiikan, biologian ja ekologian kaltaisten tieteenalojen tutkimustuloksiin todisteina siitä, miten kaikki maailmankaikkeudessa kytkeytyy yhteen, ja osoittaakseen vääriksi ne yhä laajalti vallitsevat uskomukset, joiden mukaan ihmisolennot ovat luonnosta erillisiä ja lisäksi sitä ylempiarvoisia. Tämä lähestymistapa ammentaa myös ikiaikaisista viisauden perinteistä ja alkuperäiskansojen maailman syntyä ja olemusta koskevista opeista, joissa Maa nähdään pyhänä elämänyhteisönä ja joissa ihmisen edellytetään ylläpitävän kunnioittavia suhteita muihin olentoihin.

Maa-juridiikka ja Luonnon oikeudet haastavat perustavanlaatuisella tavalla valtavirtaisen kehitysdiskurssin kaikki osa-alueet samoin kuin kapitalismin ja patriarkaalisuuden. Ne esittävät toisenlaisen näkemyksen ihmiskunnan roolista, ihmisyhteiskuntien perustavanlaatuisista tarkoituksista ja siitä, kuinka ihmisten hyvinvointia tulisi edistää. Esimerkiksi ”kehitys” ymmärretään ekosentrisestä näkökulmasta katsoen prosessiksi, jossa yksilö kasvattaa syvyyttään, kompleksisuuttaan, empaattisuuttaan ja viisauttaan vuorovaikutussuhteissaan, tai ”vuorovaikutteisessa kanssaolossaan” (inter-being), koko elämänyhteisön kanssa. Tämä on täydellinen vastakohta sille nykyaikaiselle kehityskäsitykselle, johon kuuluu monimutkaisten luonnonjärjestelmien hyväksikäyttö ja vahingoittaminen BKT:n kasvattamiseksi.

Luonnon oikeudet ja Maa-juridiikka ovat vuoden 2008 jälkeen muuttuneet yhä näkyvämmäksi osaksi yhteiskunnallisten liikkeiden, ympäristö- ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavien aktivistien sekä alkuperäiskansojen diskurssia eri puolilla maailmaa. Nämä käsitteet ovat nousseet keskeiseksi teemaksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) puitteissa käytävässä keskustelussa ”elämästä sopusoinnussa Luonnon kanssa” (nk. Harmony with Nature -prosessi), ja ne on sisällytetty useiden vihreiden ja ekososialististen poliittisten puolueiden ohjelmanjulistuksiin. Luonnon oikeudet ja Maa-juridiikka pureutuvat aikamme ympäristö- ja yhteiskunnallisten ongelmien syvimmille juurille. Niiden tarjoama ohjelmanjulistus ylittää rodut, luokat, kansallisuudet ja kulttuurit, ja ne pohjautuvat sellaiseen ymmärrykseen universumin toiminnasta, joka on oikeellisempi kuin yksinkertaistava ja mekanistinen ihmiskeskeinen maailmankäsitys. Luonnon oikeudet tarjoavat perustan maailmanlaajuiselle, oikeusperustaiselle liikkeelle, joka voi muuttaa hyväksyttävänä pidetyn ihmistoiminnan normeja vastaavalla tavoin kuin ihmisoikeudet. Vaikka Luonnon oikeuksia ajava liike on vasta ottamassa ensiaskeleitaan, näiden vahvuuksien ansiosta sen voima tulee todennäköisesti jatkamaan vahvistumistaan ja sen on mahdollista vaikuttaa perustavanlaatuisesti kautta maailman.

Cormac Cullinan on etelä-afrikkalainen ympäristöasianajaja, joka uraauurtava teos Wild Law: A Manifesto for Earth Justice (ensipainos 2002) on inspiroinut maailmanlaajuista liikehdintää. Hän on maailmanlaajuisen, Luonnon oikeuksien tunnustamista ja toimeenpanoa ajavan Global Alliance for the Rights of Nature -liiton perustaja sekä hallituksen jäsen ja Wild Law Institute -tutkimuslaitoksen johtaja, ja hän toimii tuomarina kansainvälisessä, vuonna 2014 perustetussa Luonnon oikeuksien tuomioistuimessa (International Rights of Nature Tribunal). Hän oli yksi aloitteentekijöistä tuomioistuimen perustavien asiakirjojen, vuonna 2010 julkistetun Äiti Maan oikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (UDRME) sekä Pariisissa vuonna 2015 allekirjoitetun People’s Convention -sopimuksen, laatimisessa.

Alkuperäisteksti kirjassa: Pluriverse: A Post-Development Dictionary. Toim. A. Kothari, A. Salleh, A. Escobar, F. Demaria ja A. Acosta. Authors Upfront ja Tulika, Delhi, 2019.

Lisälukemista:

Cullinan, Cormac (2011), Wild Law: A Manifesto for Earth Justice, toinen painos, Cambridge: Green Books

Global Alliance for the Rights of Nature -liiton verkkosivut, https://therightsofnature.org/

Kansainvälisen Luonnon oikeuksien tuomioistuimen perustava People’s Convention -sopimus, https://therightsofnature.org/convention-rights-of-nature-tribunal/

Kansainvälisen Luonnon oikeuksien tuomioistuimen verkkosivut, https://www.rightsofnaturetribunal.com/

Yhdistyneiden kansakuntien Harmony with Nature -prosessin verkkosivut, http://www.harmonywithnatureun.org/

Äiti Maan oikeuksien yleismaailmallinen julistus (UDRME), https://therightsofnature.org/universal-declaration/

Siemenpuu-säätiölle suomentanut Eeva Talvikallio.

Kuva: Valeria Arancibia. Yksityiskohta Maaemon oikeudet -infograafista

Share