Grazia Borrini-Feyerabend & M. Taghi Farvar
Lyhyesti sanottuna ICCAt ovat alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen suojelemia seutuja ja alueita. Näissä ainutlaatuisissa paikoissa yhdistyvät sekä vahva yhteisön ja seudun välinen suhde että tehokas paikallinen hallinto ja luonnon suojelu.
Kaikissa maailman kulttuureissa esiintyy koko ajan yksi vahva, mutta niin luonnollinen ilmiö, että se on lähes näkymätön. Tämä on se ainutlaatuinen, rikas ja ajoittain koruton side, joka yhdistää tietyt ihmiset tai yhteisön omaan alueeseensa: maahan, veteen ja muihin luonnonvaroihin, joilla ja joista he elävät. Tällaista erityislaatuista sidosta kutsutaan eri tavoilla eri puolilla maailmaa: wilayah adat, himas, agdals, territorios de vida, territorios del buen vivir, tagal, qoroq-e bumi, yerli qorukh, faritra ifempivelomana, esivanhempien konnut, maa, yhteisöjen suojelemat alueet, pyhät luontoalueet tai paikallisesti hallinnoidut vesialueet. Nämä ja monet muut ilmaisut sisältävät ainutlaatuisten kansojen ja yhteisöjen ainutlaatuisia merkityksiä. Tällä vuosituhannella tämä ilmiö on nähty ihmisyyden olennaisena piirteenä ja sille on annettu kielet ja kulttuurit ylittävä lingua franca -termi ’ICCA – elämän seudut’.
Lyhyesti sanottuna ICCAt ovat alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen suojelemia seutuja ja alueita [lyhenne ICCA alun perin sanoista ’indigenous communities & conserved areas’, toim.huom.]. Näissä ainutlaatuisissa paikoissa yhdistyvät sekä vahva yhteisön ja seudun välinen suhde että tehokas paikallinen hallinto ja luonnon suojelu. ICCAt sisältävät, mutta eivät piilota moninaisia paikallisia ilmauksia, mikä on arvo sinänsä. Itse asiassa alkuperäiskansojen ja perinneyhteisöjen side seutuihinsa on niin rikas, että siihen eivät sanat edes riitä. Tämä side liittyy toimeentuloon, energiaan ja terveyteen ja on identiteetin, kulttuurin, itsehallinnon ja vapauden lähde. Side yhdistää sukupolvia, vaalien menneiden aikojen muistoja ja käytäntöjä ja yhdistäen ne toivottuun tulevaisuuteen. Se on maaperä, jolla yhteisöt oppivat, muodostavat arvoja ja kehittävät itsehallintoa. Monille ’seutu’ myös yhdistää näkyvän ja näkymättömän todellisuuden, aineellisen ja henkisen vaurauden. Seutu ja luonto synnyttävät ihmisten elämän, arvokkuuden ja itsemääräävyyden.
ICCAn – ‘elämän seudun’ – olemassaolo merkitsee, että seudulla on paikallinen hallintojärjestely, joka kehittää ja varmistaa yhteisten luonnonvarojen käytön ihmisiin ja luontoon myönteisesti vaikuttavalla tavalla. Tällaisia hallinnon muotoja voivat olla mm. kylänvanhimpien neuvosto, kyläkokoukset, henkiset johtajat ja yhteisön syvälliset kulttuuriset ohjeet. ICCA-seutuihin liittyy kolme ominaisuutta:
- voimakas ja perustavanlaatuinen side alkuperäiskansan tai paikallisyhteisön sekä seudun tai alueen välillä;
- nämä ihmiset tai yhteisöt tekevät ja valvovat päätöksiä seutuaan tai aluettaan koskevissa asioissa;
- ihmisten ja yhteisöjen päätökset ja toimet johtavat luonnon ja siihen liittyvän elämän, elinkeinojen ja kulttuuristen arvojen suojeluun.
Koska yhteiskunnalliset ja ekologiset ilmiöt ovat monimutkaisia, kaikki ICCAt eivät välttämättä sisällä näitä kolmea määriteltyä ominaisuutta. Voi olla ’häirittyjä ICCA-seutuja’, joissa erilaisten häiriöiden vuoksi jotkut ominaisuudet ovat kadonneet, mutta ne ovat palautettavissa. Toisaalla voi olla ’toivottuja ICCA-seutuja’, joilla on vain yksi tai kaksi määrittävää ominaisuutta, mutta mahdollisuus saavuttaa ne kaikki.
Vain ihmiset tai yhteisö, jotka hallinnoivat ja hoitavat ICCA-seutua, voivat pitää sen tunnistettavana ja elävänä. Senegalilaiset kalastajat, jotka valvovat Casamancen jokisuistoon perustamansa suojelualueen liikennettä tai iranilaiset paimentolaisyhteisöt, jotka päättävät siirtymisistä kesä- tai talvilaitumille – he tietävät omistavansa ICCAn. Amazonian alueella patojen, teiden ja kaivosten tuottamia ongelmia sitkeästi vastustavat alkuperäiskansat ja Espanjan maaseudun yhteisöt, joiden identiteetin ja kulttuurin ytimessä on yhteisvauraus – he tietävät seutusiteensä olevan luja ja toimiva. Borneon metsäkansat tuntevat satoja kasveja ja eläimiä ja malagasy-naiset sääntelevät mustekalan pyyntiä varmistaakseen tulevan kalastuskauden saannin – he voivat tunnistaa ja keskustella suojelun tuloksista.
Nykyään ICCA-termi elää jo omaa elämäänsä. Luonnonsuojelijat ja viranomaiset käyttävät sitä yhtenä luonnonsuojelun hallinnon mallina. ICCA-alueita pidetään tietynlaisina yhteisöllisen hallinnan tai suojelun seutuina tai tietyn suojelualueen sopivaa useaa hallintamallia päällekkäisenä tai yhdistävänä järjestelynä. Laajuudeltaan ja suojelun vaikutuksiltaan ICCA-seudut saattavat olla jopa tärkeämpiä kuin viralliset luonnonsuojelualueet, ja siten ehdottoman tärkeitä maailmanlaajuisten suojelutavoitteiden saavuttamiseksi.
ICCAt tuottavat pysyviä suojelun malleja, jotka riippuvat ennemminkin paikallisista kyvyistä ja yhtenäisyydestä kuin ulkopuolisesta asiantuntijuudesta tai rahoituksesta. Ne pitävät yllä elinkeinoja, rauhaa ja turvallisuutta sekä kulttuurista identiteettiä ja ylpeyttä. Ne ovat markkinamekanismien ulkopuolella olevia ilmastonmuutokseen hillintään ja siihen sopeutumiseen liittyviä keinoja. Ne auttavat saavuttamaan useimpia YK:n luonnon monimuotoisuuden strategiseen suunnitelmaan 2011-2020 liittyviä tavoitteita. Ja ne liittyvät lähes kaikkiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Seuduistaan huolehtiville alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille ICCAt ovat olennaisia elämän ja elinkeinojen ylläpitämiseen; maahan, veteen ja luonnonvaroihin liittyvien yhteisöllisten oikeuksien ja vastuiden toteuttamiseen; sekä kulttuuriin liittyvien tiedon, käytäntöjen instituutioiden kunnioittamiseen. Nämä ovat syitä, miksi sadat alkuperäiskansojen ja yhteisöjen järjestöt sekä kansalaisyhteiskunnan tukijat ovat yhdistäneet voimansa ICCA Consortiumissa (www.iccaconsortium.org). Se on kansainvälinen järjestö, joka ympäri maailman puolustaa ICCA-alueita piinaavia uhkia vastaan ja edistää niiden asianmukaista tunnustamista ja tukemista ’elämän seutuina’.
***
Grazia Borrini-Feyerabend on yksi ICCA Consortiumin perustajista ja vuodesta 2010 lähtien ollut sen globaali koordinaattori. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) sosiaalipoliittisen ohjelman kehittämisen jälkeen (1990-luvulla) hän on ollut aktiivinen IUCN:n CEESP- ja WCPA-komissioissa opastamassa ja johtamassa luonnonsuojelun hallinnan kehittämistä. Hän on työskennellyt viidellä kielellä yli 60 maassa ja kirjoittanut 25 julkaisua.
Heinäkuussa 2018 edesmennyt M. Taghi Farvar oli ICCA Consortiumin perustajajäsen ja toimi vuodesta 2010 kuolemaansa saakka sen presidenttinä. Shahsevanin paimentolaisheimosta Iranin azerbaidzhanilaiselta alueelta kotoisin olevana hän on puolustanut alkuperäiskansojen oikeutta perinnealueisiinsa ja edistänyt paimentolaisyhteisöjen ja –kansojen merkitystä luonnonsuojelijoina. Hänen saavutuksistaan voi lukea dokumentista https://www.iccaconsortium.org/wp-content/uploads/2018/07/Mohammad-Taghi-FARVAR-24-July-2018-1.pdf
Alkuperäisteksti kirjassa: Pluriverse: A Post-Development Dictionary. Toim. A. Kothari, A. Salleh, A. Escobar, F. Demaria ja A. Acosta. Authors Upfront ja Tulika, Delhi, 2019
Lisälukemista:
Borrini-Feyerabend, G. sekä B. Lassen, S. Stevens, G. Martin, JC Riascos de la Pena, E. Raez Luna ja M. T. Farvar (2010). Bio-cultural Diversity Conserved by Indigenous Peoples and Local Communities: Examples and Analysis. Tehran: ICCA Consortium ja Cenesta.
Borrini-Feyerabend, G., N. Dudley, T. Jaeger, B. Lassen, N. Pathak Broome, A. Phillips ja T. Sandwith. (2013). Governance of Protected Areas: From Understanding to Action. Gland: IUCN/WCPA.
Borrini-Feyerabend, G. and R. Hill. (2015). ‘Governance for the Conservation of Nature’ kirjassa Protected Area Governance and Management, toim. G.L. Worboys, M. Lockwood, A. Kothari, S. Feary and I. Pulsford, 169–206. Canberra: ANU Press ja Australian National University.
Borrini-Feyerabend, G. and J. Campese. (2017). Self-strengthening ICCAs. ICCA Consortium.
Kothari, A. sekä C. Corrigan, H. Jonas, A. Neumann ja H. Shrumm (toim.). (2012). Recognising and Supporting Territories and Areas Conserved By Indigenous Peoples and Local Communities: Global Overview ja National Case Studies. CBD Technical Series no. 64. Montreal: Secretariat of the Convention on Biological Diversity, ICCA Consortium, Kalpavriksh ja Natural Justice.
Kothari, A. ja A. Neumann. (2014). ICCAs and Aichi Targets. Policy Brief of the ICCA Consortium, Issue No. 1. Tehran: ICCA Consortium, Kalpavriksh, CBD Secretariat, CBD Alliance ja Cenesta.
Kuva: Bindia Thapar. Piirros julkaistu aiemmin kirjassa Alternative Futures: India Unshackled (toim. Ashish Kothari ja K.J.Joy)
