Dan O’Neill, Federico Demaria, Giorgos Kallis, Kate Raworth, Tim Jackson, Jason Hickel ja Marta Conde
18.9.2018
Yli 200 tutkijaa vaatii kirjeessään Eurooppaa luopumaan talouskasvuun pyrkimisestä. ”Nykyisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen Euroopassa ei vaadi lisää kasvua vaan reilumpaa jo aikaansaatujen tulojen ja vaurauden jakoa”, kirjeessä todetaan.
Tällä viikolla tutkijat, poliitikot ja virkamiehet kokoontuvat Brysseliin merkittävään konferenssiin tarkastellakseen kasvutalouden jälkeisen talousjärjestelmän mahdollisuuksia Euroopassa. Konferenssin järjestää ryhmä Euroopan parlamentin jäseniä viidestä eri puolueryhmittymästä yhdessä ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.
Viimeisten seitsemän vuosikymmenen aikana BKT:n kasvu on pysynyt Euroopan valtioiden talouspoliittisena päätavoitteena. Mutta kun talous on kasvanut, samalla on kasvanut myös ympäristölle aiheutuva haitta. Nyt olemme ylittäneet planetaariset reunaehdot, jotka takaavat inhimillisen toiminnan jatkuvuuden. Näkyvissä ei ole merkkejä siitä, että taloudellinen toiminta onnistutaan kytkemään irti resurssien käytöstä tai saastumisesta läheskään siinä määrin kuin se olisi tarpeellista. Siksi nykyisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen Euroopassa ei vaadi lisää kasvua vaan reilumpaa jo aikaansaatujen tulojen ja vaurauden jakoa.
Talouskasvua on yhä vaikeampi saavuttaa, koska tuottavuuden paraneminen hiipuu, markkinat kyllääntyvät ja ekologinen tuho etenee. Jos nykyiset trendit jatkuvat, Euroopassa ei välttämättä synny talouskasvua lainkaan tulevana vuosikymmenenä. Juuri nyt vastaukseksi tarjotaan kasvun kiihdyttämistä lisävelan ottamisella, ympäristölainsäädännön purkamisella, työtuntien kasvattamisella ja sosiaaliturvan leikkauksilla. Tällainen aggressiivinen kasvun tavoittelu hinnalla millä hyvänsä jakaa yhteiskuntamme, luo taloudellista epätasapainoa ja heikentää demokratiaa.
Vallanpitäjät olevat eivät ole olleet halukkaita puuttumaan ongelmiin, ainakaan vielä. Euroopan komission hanke “Beyond GDP” muuttui hankkeeksi “GDP and Beyond”. Virallinen mantra siis toistaa kasvua. Mutta vaikka sitä kutsuttaisiin kestäväksi, vihreäksi tai inklusiiviseksi kasvuksi, on kyse kasvusta. Jopa YK:n uudet kestävän kehityksen tavoitteet pitävät sisällään taloudellisen kasvun poliittisena päämääränä kaikille kansakunnille, vaikka kasvun ja kestävän kehityksen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.
Hyvä uutinen on, että kansalaisyhteiskunnassa ja tutkijoiden keskuudessa on syntynyt kasvutalouden jälkeinen liike. Sitä kutsutaan eri paikoissa eri nimillä, kuten kohtuutalous, décroissance, Postwachstum, steady-state, doughnut economics tai prosperity without growth. Vuodesta 2008 järjestetyt degrowth-konferenssit ovat keränneet tuhansia osallistujia. Uusi globaali aloite ’Wellbeing Economics Alliance’ luo yhteyksiä näiden liikkeiden välille. Eurooppalainen tutkimusverkosto on myös kehittänyt uusia ekologisia makrotalouden malleja. Liikehdintä ja tutkimus viittaavat siihen, että on mahdollista parantaa elämänlaatua, palauttaa ennalleen elollista ympäristöä, vähentää epätasa-arvoa ja tarjota ihmisille mielekästä työtä. Kaikki tämä on mahdollista ilman taloudellista kasvua, mikäli me toteutamme politiikkaa, joka nujertaa nykyisen kasvuriippuvuutemme.
Ehdotetut muutokset pitävät sisällään resurssien käytön rajoituksia, progressiivisen verotuksen, joka estää kasvavan epätasa-arvon, sekä asteittaisen työajan vähentämisen. Resurssien käyttöä voidaan hillitä hiiliverolla, jonka tuotto voidaan palauttaa osinkona kaikille tai vaihtoehtoisesti rahoituksena sosiaalipoliittisille ohjelmille. Perus- ja maksimitulon käyttöönotto vähentäisi epätasa-arvoa entisestään, auttaisi jakamaan hoivatyötä sekä vähentäisi valtasuhteiden epätasapainoa, joka heikentää demokratiaa. Uudet teknologiat voivat auttaa työajan vähentämisessä ja parantaa elämänlaatua sen sijaan, että niiden vaikutuksesta irtisanotaan massoittain työntekijöitä ja kasvatetaan etuoikeutettujen voittoja.
Riskit huomioiden olisi vastuutonta, jos poliitikot ja virkamiehet eivät tutkisi vaihtoehtoja kasvutalouden jälkeiselle tulevaisuudelle. Brysselissä järjestettävä konferenssi tarjoaa lupaavan alun, mutta paljon voimakkaampia sitoumuksia tarvitaan. Me huolestuneet yhteiskunta- ja luonnontieteilijät kaikista 28 EU-maasta vaadimme Euroopan unionia, sen instituutioita ja jäsenvaltioita:
1. muodostamaan erityisen kasvun jälkeisen toimikunnan EU:n parlamenttiin. Tämän toimikunnan tulisi aktiivisesti keskustella kasvun tulevaisuudesta, laatia vaihtoehtoisia toimintaperiaatteita kasvutalouden jälkeiselle ajalle ja harkita uudelleen kasvun tavoittelua kaikkea koskettavana poliittisena tavoitteena.
2. liittämään vaihtoehtoisia indikaattoreita EU:n ja sen jäsenvaltioiden makrotaloudellisiin kehyksiin. Taloudelliset toimintatavat tulisi arvioida sillä perusteella miten ne vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, resurssien käyttöön, epätasa-arvoon ja mielekkään työn hankkimiseen. Näille indikaattoreille tulisi antaa BKT:ta suurempi painoarvo päätöksenteossa.
3. muuttamaan vakaus- ja kasvusopimus vakaus- ja hyvinvointisopimukseksi. Ensin mainittu koostuu säännöistä, jotka pyrkivät rajoittamaan budjettialijäämää ja valtionvelkaa. Nämä säännöt tulisi arvioida uudelleen sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot pystyvät vastaamaan kansalaisten perustarpeisiin samalla kun resurssien käyttöä ja päästöjä vähennetään kestävälle tasolle.
4. perustamaan taloudellisen siirtymän ministeriön jokaiseen jäsenvaltioon. Uusi suoraan inhimilliseen ja ekologiseen hyvinvointiin perustuva talous voi tarjota paljon paremman tulevaisuuden kuin sellainen, joka perustuu rakenteellisesti taloudelliseen kasvuun.
Kirjeen käännös: Eeva Houtbeckers, Marko Ulvila, Tuuli Hirvilammi ja Janne I. Hukkinen
Alkuperäinen englanninkielinen kirje linkkeineen ja allekirjoittajineen on sivustolla https://degrowth.org/2018/09/06/post-growth-open-letter
Suomeksi kirje julkaistu myös maailma.netin sivuilla: https://www.maailma.net/nakokulmat/eurooppa-on-aika-lopettaa-kasvuriippuvuus
Kuva: Shekhar. Maalaus (alkuperäinen väreissä)
