Autonomia

Gustavo Esteva

Vapautta tavoittelevat yhteiskunnalliset ja poliittiset liikkeet ovat synnyttäneet autonomiasta merkitysten kokonaisuuden, jossa pyritään ylittämään muodollinen kansanvalta, talousajattelu, moderni länsimaisuus ja patriarkaatti.

Autonomia eli itsehallinto viittaa nykyään monenlaisiin asenteisiin, tapoihin ja kantoihin poikki koko ideologisen kirjon. Se voi merkitä yksilöiden itsemääräämisoikeutta tai kansalaisliikkeiden radikaalin demokratian vapauttavaa pyrkimystä, joka ylittää kapitalismin, teollisen tuotantotavan, länsimaisen moderniuden ja patriarkaatin. Yhden autonomian sijaan niitä on monia: ne ilmenevät sekä todellisuudessa että poliittisina hankkeina, innostavina myytteinä ja näkyminä – joita ei vielä välttämättä nähdä.

Jätän tämän kirjoituksen ulkopuolelle kaksi koulukuntaa ja toimintatapaa, jotka mielestäni eivät ole todellisia vaihtoehtoja vallitsevalle ajattelulle:

• Yksilökeskeisen koulukunnan, jota kutsutaan joskus ‘libertaristiseksi’ ja sen ’vapaaehtoisten egoistien liitot’, jotka yleensä toimivat kapitalistisen pseudo-anarkismin sisällä.
• Leninistisen ja oletetusti antikapitalistisen sosialismin koulukunnan, joka kutistaa itsehallinnon valtion komentoketjun rakenteeksi paikallistasolla, osana sosialismiin siirtymisen vaatimuksia. ’Autonomia moninaisuuden omatoimisuutena’ lukeutuu tähän koulukuntaan, samoin kuin kaikki lähestymistavat, jotka puhuvat ihmisten sijaan joukoista.

Käännytäänpä asian ytimeen ja sellaisiin vaihtoehtoihin, jotka tarjoavat todellisia mahdollisuuksia.

Sana autonomia (itsehallinto) on hyvin vanha. Euroopassa 1600-luvulla tätä kreikkalaista termiä saatettiin käyttää viittaamaan juutalaisille annettuun vapauteen elä omien lakiensa mukaisesti, tai keskusteluun kantilaisesta yksilön tahdon autonomiasta. Monet eurooppalaiset ajattelun ja toiminnan koulukunnat omaksuivat sanan 1900-luvulla kuvaamaan omia kantojaan ja pyrkimyksiään. Muualla maailmassa on puolestaan vallalla sellaisia ikiaikaisia käsityksiä, asenteita ja käytäntöjä, joita tänään kutsuttaisiin autonomisiksi.

Käynnissä olevien keskustelujen ymmärtämiseksi voimme tehdä eron kolmen käsitteen välillä: ontonomia eli kaikkialla voimassa olevat perinteiset sisäsyntyiset normit; autonomia eli prosessit jolla ryhmät tai yhteisöt ottavat käyttöön uusia normeja; ja heteronomia eli pakottaminen ulkopuolelta tuleviin sääntöihin. Itsehallinnolliset liikkeet pyrkivät laajentamaan mahdollisimman paljon ontonomian ja autonomian kenttiä.

Vapautta tavoittelevat yhteiskunnalliset ja poliittiset liikkeet ovat synnyttäneet autonomiasta merkitysten kokonaisuuden, jossa on ainakin osittain seuraavat ominaisuudet:

• Muodollisen kansanvallan ylittäminen. Sekä kansanvallan (demokratian) käsitteen syntysijoilla antiikin Kreikassa että sille nykyaikaisen muodon antaneessa Yhdysvalloissa oli orjuutta ja orjia. Kuluneen kahden vuosisadan aikana orjuutta on ylläpidetty pehmeämmissä muodoissa tai kätketty vallankäytön tavoilla, joita suuri musta intellektuelli W.E.B. Dubois on oikein nimennyt demokraattiseksi despotismiksi. Osallistava demokratia ei onnistu poistamaan ammattimaisten diktatuurien pystysuoraa hierarkiaa, joissa ammattilaiset omaksuvat lainsäätämisen, toimeenpanon ja tuomioistuimen vallat ja estävät tavallisten ihmisten osallistumisen hallinnon toimintaan.

  Pettymys demokratian lupaukseen on tänään yleismaailmallista. Zapatistien herätyshuuto vuonna 1994 toi itsehallinnon poliittisten keskustelun ytimeen. Argentiinalaiset sanoivat “riittää, heidän kaikkien on lähdettävä” vuonna 2001. Espanjan indignados-liike julisti: “minun unelmani eivät mahdu sinun vaaliuurnaasi”. Yhdysvalloissa Occupy Wall Street auttoi miljoonia tunnistamaan, että heidän yhteiskuntajärjestelmänsä palvelee rikkainta prosenttia.

  Edustuksellisen demokratian järjestelmää koetetaan edelleen parantaa, mutta monet kamppailut haluavat sen sijaan laajentaa, lujittaa ja syventää niitä tiloja, joissa ihmiset voivat käyttää omaa valtaansa itse. Ne kirjaimellisesti rakentavat kansanvaltaa ruohonjuurelta siten, että tavalliset ihmiset ottavat suvereniteetin itselleen ja ovat siten vapaita puhumaan, valitsemaan ja toimivaan. Tällaisia yrityksiä on lukematon määrä kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Meksikossa 1.1.2017 zapatistien tukema alkuperäiskansojen kansallinen kongressi Congreso Nacional Indígena teki aloitteen oman hallituksen (Concejo Indígena de Gobierno) luomisesta alkuperäiskansojen ja muiden yhteisöjen itsehallintoalueille. Valtiovallan ylivallan käyttöä varten luodun koneiston haltuunoton sijaan he yrittävät purkaa sen ja luomaan instituutioita, joissa ’hallitseminen noudattamisella’ voi kukoistaa.

  

• Talousajattelun ylittäminen. Itsehallinnolliset liikkeet, varsinkin Latinalaisessa Amerikassa, eivät ainoastaan haasta uusliberalistista globalisaatiota, vaan ne myös toimivat selvästi kapitalismia vastaan olematta kuitenkaan sosialisteja. Tämä tarkoittaa riippuvuuden purkamista sekä markkinoista että valtiosta, ja lisäksi irtiottoa talousajattelua määrittävästä ’niukkuuden oletuksesta’. Tämän oletuksen mukaan ihmisten halut ovat suuret tai jopa äärettömät, mutta mahdollisuudet rajalliset, ja talouden tehtävä on jakaa voimavaroja markkinoiden tai suunnitelman kautta. Autonomialiikkeet käyttävät päinvastoin ’riittävyyden periaatetta’, millä vältetään keinojen ja tavoitteiden erottaminen, oli kyse sitten taloudesta tai politiikasta. Näin jo kamppailujen muoto näyttää tavoitellulta lopputulokselta.

• Modernin länsimaisuuden ylittäminen. Yhä useampi ihminen ottaa kipuillen etäisyyttä länsimaista moderniutta määrittävistä totuuksista, arvoista ja uskomuksista. Useimmat heistä eivät vielä onnistuneet löytämään uutta viitejärjestelmää. Osa arvonsa ja suuntansa tällä lailla kadottaneista saattavat muuttua fundamentalisteiksi. Toiset taas saattavat huomata aikaisempien totuuksien suhteellisuuden ja sukeltaa radikaalin monimuotoisuuden muotoihin: he voivat harjoittaa tietämisen ja maailman kokemisen uusia muotoja ja osallistua alistetun tietämisen uuteen nousuun. He vaihtavat riippuvuutta luovat substantiivit – koulutus, terveys, ruoka, koti jne. –  verbeihin, jotka palauttavat henkilökohtaisen toimijuuden ja autonomian: oppia, parantaa, syödä, asua. He pitävät modernia käsitystä yksilöllisyydestä vieraana ja suosivat ajatusta henkilöistä suhteiden verkoston solmuina, jotka muodostavat uutta yhteiskuntaa määrittävät todelliset ’me’.

• Patriarkaatin ylittäminen. Monet feministiset koulukunnat ottavat osaa sellaisiin autonomisiin liikkeisiin, jotka ylittävät tavallisten jälki-patriarkaattisten yhteiskuntien visiot. Selvä esimerkki on zapatistien yhteiskunta, jossa politiikka ja eettisyys (mutta ei talous) ovat yhteiskunnallisen elämän keskiössä. Hoivaaminen, naiset ja Maaemo ovat korkeimmalla sijalla. Näissä yhteiskunnissa itsehallinnolliset käytännöt määrittävät arjen kaikkia osa-alueita. Demokraattiset prosessit organisoivat yhteisöllisesti toivon ja arvokkuuden osaamista.

***

Gustavo Esteva on meksikolainen ruohonjuuritason aktivisti ja julkisuudessa esiintyvä ajattelija. Hän kirjoittaa kolumneja La Jornada –lehteen ja joskus The Guardianiin. Hän on mukana useissa paikallisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä kansalaisliikkeissä ja on lukuisten kirjojen ja esseiden kirjoittaja.

Alkuperäisteksti kirjassa: Pluriverse: A Post-Development Dictionary. Toim. A. Kothari, A. Salleh, A. Escobar, F. Demaria ja A. Acosta. Authors Upfront ja Tulika, Delhi, 2019

Lisälukemista:

Albertani, Claudio, Guiomar Rovira ja Massimo Modonesi (Coord.) (2009). La autonomía possible: Reinvención de la política y emancipación, México: UACM.

Dinestein, Ana Cecilia (2015). The politics of autonomy in Latin America. The Art of Organising Hope, Aldershot-New York: Palgrave MacMillan.

Escobar, Arturo (2016). Autonomía y diseño: la realización de lo comunal. Popayán: Editorial Universidad del Cauca.

Linebaugh, Peter (2006). The Magna Carta Manifesto. Berkeley/Los Angeles/London: University of California Press.

Lummis, Douglas (1996). Radical Democracy, Ithaca/London: Cornell University Press.

Usealla kielellä oleva zapatistojen nettisivu: http://enlacezapatista.ezln.org.mx

Kuva: Shekhar. Viivapiirros.